Media-analyysiä: minä somessa

Selfie on suomeksi  "itsuli"

Päivittäistä telttailua mediaviidakossa

JOHDANTO - FEAR OF MISSING OUT

Aluksi oma tietokoneen ja internetin käyttöni liittyi pelkästään työhöni musiikinopettajana koulussa. Halusin pysyä kehityksessä mukana ja käyttää opetuksessani uuden teknologian mahdollisuuksia. En halunnut jäädä jumiin menneiden vuosikymmenten opetustyyliin ja - menetelmiin.

Kun omat lapseni kasvoivat, heistä tuli melkoisia diginatiiveja ja pian aloin oppia myös heiltä. 

Koulussa suosin vuorovaikutuksellisia oppimistilanteita, joissa sekä opetin nuoria että otin vastaan ideoita heiltä. Eläkkeelle jäämisessä huoletti pelko putoamisesta pois ajan hermolta, FOMO, Fear of Missing out.

Vuonna 2009 pääsin mukaan pilottihankkeeseen, jossa meille opettajille annettiin valmiuksia sosiaalisen median sekä erilaisten verkkotyökalujen ja sovellusten käyttöön. Kurssin innoittamana perustin itselleni Facebook-tilin, jota käytän edelleen. Samana vuonna editoin musiikkivideon ystäväni säveltämään ja esittämään kappaleeseen. Yhdessä latasimme sen hänelle perustamallemme YouTube-kanavalle.

Olin hyvin varovainen tekemään omaa julkista someprofiilia YouTubeen, mutta lopulta vuonna 2011 perustin sinne oman kanavan.

Kaksitoista vuotta myöhemmin somekanaviani on kaksitoista lisää.

Miltä "itsulini" näyttää? 

                                                   Brändäisinkö itseni verkossa?

Globaalin yhteistyön mahdollisuudet 

Kansainvälinen yhteistyö verkossa on synnyttänyt erittäin merkittävää kulttuuripääomaa. Kaikille verkon käyttäjille tarjoutuu laaja kirjo hyödyllistä tietoa, materiaalia ja verkkoalustoilla toimivia sovelluksia. Vuonna 2010 Wikipediassa oli suomen kielellä jo yli 240 000 artikkelia. Nyt Wikipediaa kirjoitetaan lähes kolmellasadalla kielellä ja siellä on yli 60 000 000 erilaista artikkelia, joista suomenkielisiä 540 000 [1]. 

Nopeaan tiedonhakuun Wikipedia on kätevä, mutta lukijan omaan harkintaan jää, miten vahvasti sieltä löytyneeseen tietoon luottaa. Mitä keskeisempää tiedon luotettavuus on, sen tärkeämpää on vertailla useampaa tietolähdettä keskenään.

FACEBOOK - LÄHES KOLMEN MILJARDIN IHMISEN KOHTAUSPAIKKA

Olen saanut olla mukana monessa Facebook-ryhmässä, joista muutamat ovat kansainvälisiä. Koska olen myös henkilökohtaisesti tavannut eri puolilta maailmaa tulleita ryhmien jäseniä ja ystävystynyt heidän kanssaan, he ovat verkon kautta lähes samalla tavalla läsnä elämässäni kuin naapuritalon asukkaat. Silti vierastan itseni brändäämisen ajatusta ja selfieideni (leikillinen suomennos: itsuli) esittelyä.

Facebook itsereflektiona

Kun Aalto ja Uusisaari vuonna 2010 julkaisivat ohjeblogin itsensä brändäämisestä verkossa heille, joille se voisi olla ansaintakanava, internetin ja varsinkin sosiaalisen median monet, etenkin kielteiset,  puolet olivat laajalle joukolle vielä melko tuntemattomia.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan keväällä 2010 Facebookiin,  Twitteriin ja vastaaviin yhteisöpalveluihin oli rekisteröitynyt vasta noin 42 prosenttia 16-74-vuotiaista suomalaisista. Tuohon aikaan ne kiinnostivat lähinnä nuoria ja nuoria aikuisia. Vuonna 2010 oli 83 prosenttia 16-24 -vuotiaista ja 76 prosenttia 25-34 -vuotiaista rekisteröitynyt jonkin yhteisöpalvelun jäseneksi, mutta 35-44 -vuotiaista rekisteröityneitä oli tuolloin vain 44 prosenttia. Vanhimmissa ikäryhmissä kiinnostus oli vielä vähäistä hieman yli kymmenen vuotta sitten. Kaikissa ikäryhmissä naiset olivat tuolloin hieman yleisemmin yhteisöpalvelujen jäseniä kuin miehet (Tilastokeskus, 2010).[2]

Aalto ja Uusisaari näkivät sosiaalisen median ennen kaikkea käyttäjiensä ansaintamahdollisuutena alustatalouden ottaessa vasta  ensiaskeleitaan. Heidän  havainnepiirroksensa henkilöbrändin eri tasoista ja näkökulmista on kuitenkin yhä ajankohtainen. Jokainen voi sen avulla peilata oman verkkoidentiteettinsä eri puolia.[3]

 

Henkilöbrändin eri ulottuvuuksia

Sosiaalisen median käyttöliittymät ovat runsaan kymmenen vuoden aikana kehittyneet niin helposti lähestyttäviksi ja koukuttaviksi, että valtaosa väestöstä pysyy helposti jollakin tapaa mukana niissä. Käyttäjämäärien kasvaessa kohtaamiset ja vuorovaikutus verkossa on ollut paitsi myönteistä myös kielteistä. On voitu perustaa asiantuntijoiden ja harrastajien verkkoyhteisöjä, joissa on jaettu tietoa ja kokemuksia. Toisaalta 2020-lukua lähestyttäessä erilaisten Facebook-ryhmien kommenttipalstoilla ja anonyymeillä keskustelufoorumeilla on levitetty myös monenlaista disinformaatiota ja vihapuhetta.  

Aalto ja Uusisaari pohtivat näitä mahdollisuuksia jo vuonna 2010. He nostivat esiin sittemmin merkittäviksi osoittautuneita haasteita tutkitun tiedon kansantajuistamisessa. On selvää, että mitä enemmän tietoa asiantuntijalla on, sitä vaikeampi hänen voi olla antaa yksinkertaistavia vastauksia. 

Kysymystä omasta verkkoidentiteetistä kannattaa miettiä. Itsulia, selfietä, omakuvaa on hyvä reflektoida. Millainen toimija olen internetissä? Minkälainen  näkökulma minun mukanani tulee verkkokeskusteluun? Mikä on oma tavoitteeni ja mihin se perustuu? Mihin taustaryhmään ja arvomaailmaan olen sitoutunut?

Facebook ja Meta - käyttäjätietomme ovat maksuvälineemme, jota emme itse hallitse

Facebook on muuttanut käyttäytymistämme tavoilla, joita emme edes tiedosta. Näin sanovat Facebookiin perehtyneet tutkijat (Lyytinen, 2017)[3].  

Facebookista on tullut tehokas ja edullinen informaatiokanava. Sen käyttö on nyt niin laajaa, että vaikka yksittäinen mainostaja ei maksaisi omasta osuudestaan paljoa, maksajia on niin paljon, että Meta on kolmanneksi suurin sosiaalisen median alusta koko maailmassa.

Sari Östman (2015) on tutkinut digitaalista kulttuuria ja roolejamme siinä.  Hän kuvaa, miten rakennamme minäkuvaamme jatkuvasti suhteessa muihin. Siinä Facebook on mullistava väline, tarjoaahan se välittömän palautekanavan. Östman on tutkinut verkkopäiväkirjojen pitäjiä ja havainnut, että elämäjulkaiseminen muuttaa lopulta minuuttamme (Östman, S.”Millasen päivityksen tästä sais?”, 2015)[4]. 

Somekuplat ja "vaihtoehtoiset" todellisuudet

Olen tullut varovaisemmaksi mielipiteitteni julkaisussa ja kommentoinnissani sen jälkeen, kun Donald Trumpin presidenttiyden myötä pelästyin, mihin maailma on menossa ja tunne edellä kauhistelin disinformaatiota. Synnytin huolestumisellani omalta osaltani vastakkainasettelua, sillä ystäväpiiriini kuului sekä kanssani samaa mieltä olleita että heitä, joille Trump edusti sitä oikeaa presidenttiyttä. Facebookista tuli juuri se verkkoalusta, jolla kiivaimmat väittelyt käytiin. Lopputuloksena ne ystäväni, joille Trump oli kuin vastaus heidän rukouksiinsa ja  joiden tunteita loukkasin pitämällä Trumpia vaarallisena pellenä, vetivät etäisyyttä minuun. Syntyi vastakkaisia somekuplia, jotka koronapandemian myötä vain syvenivät. Nyt yritän oppia välttämään liian teräviä kannanottoja, jotten pahentaisi tilannetta ja lisäisi vastakkainasettelua. Olemme kaikki ihmisiä ja meillä on syymme mielipiteisiimme. Tarvitsemme lisää välineitä ja viitseliäisyyttä faktantarkistukseen ja nöyryyttä tutkia ennen  hutkimista.

Sokkopainia algoritmin kanssa

Olen useamman kerran joutunut Facebookin ylläpidon väärinymmärtämäksi ja saanut jopa varoituksia, joilla käyttäjätiliäni on rajoitettu määräajaksi.

Syynä on ollut se, että olen ottanut kantaa disinformaatiota ja trollausta vastaan ja disinformaation levittäjä on kannellut minusta  Facebookin ylläpidolle. Algoritmi ei esimerkiksi ymmärrä minkäänlaista huumoria ja disinformaation torjumiseen tarvitaankin sen vuoksi monipuolista osaamista. Väärän tiedon levittäminen on sosiaalisen median alustoilla usein helpompaa kuin disinformaation oikaiseminen. On pelottavaa, että valtaviin mittasuhteisiin paisunutta Facebookia moderoidaan tekoälyn ohjaamilla algoritmeilla eikä väärinymmärretyksi ja väärin perustein rangaistuksi tullut alustan käyttäjä voi välttämättä saada oikeutta itselleen. Alustatalous tulisi olla valtiollisen ja kansainvälisen lainsäädännön kautta vahvemmin säädeltyä. Tämän asian korjaamisella on kiire. 
 
Facebook näyttäisi saavuttaneen käyttäjämäärähuippunsa 2010-luvun lopulle mennessä. 2020-luvulla kilpailevia sosiaalisen median alustoja on tullut lisää. Nykyisin nuoret näkevät Facebookin boomereiden, vanhempien, somealustana. Pelkkä elämäjulkaiseminen ja nettipäiväkirja ei välttämättä enää samalla tavalla kiehdo. Uutuudenviehätys alkaa haihtua.

Itselleni edelleen merkityksellisempiä ovat todella monet,  erilaista tietoja jakavat Facebook-ryhmät. Halusipa keskustella omaan ammattiin, päivänpolitiikkaan, paikkakuntaan tai mihin tahansa harrastukseen liittyvästä aiheesta, Facebookista siihen kyllä juttuseuraa löytyy.

The International Music Village - group Keuruu 2018

INSTAGRAM - VIESTINTÄÄ ITSULEIDEN IHMEMAASSA

Pitääkö "itsulin" näyttää hyvälle Instagramissa?

Meta-konserni on valtava jättiläinen, jonka vuosineljänneksen liikevaihto on tänä vuonna noin 30 miljardia dollaria (Sijoittaja.fi 27.4.2023). Visuaalisuuteen panostavasta Instagramista on tullut merkittävä mainos- ja vaikuttamiskanava. Kun TikTok nähtiin Metan kilpailijana, Instagram ryhtyi jäljittelemään sitä. 

Facebookin ja Instagramin yhteiskäyttöä on samoin edelleen tiivistetty. Lyhyet sekuntitarinat toimivat samalla, kännykkään 

sovitetulla vertikaalisella kuvasuhteella Facebookissa, Instagramissa, Snapchatissa ja TikTokissa. Ohi vilahtaville teksteille jää vähemmän lukuaikaa, viestit pinnallistuvat ja toisinaan myös kärjistyvät.

Suvi Uski antaa blogissaan vuonna 2018 ohjeita somen käyttöön nuorille ja lapsille (http://www.suviuski.com/blog). On tärkeää miettiä, millaisena toimijana esittäydymme ja miten turvaamme itsemme ja lapsemme verkossa. 

Instagram on noussut esiin etenkin nuorten tyttöjen ulkonäköpaineiden lisääjänä. 

Koulussa ja nuorisotyössä tämä on tärkeä keskustelunaihe. Nyt eläkemummona olen havainnut, että meidän aikuisten tulisi olla rohkeampia ja osaavampia ottamaan puheenaiheiksi nuoria koskettavia asioita ja tuomaan rakentavia, lohduttavia ja asiapohjaisia näkökulmia keskusteluihin sekä arjen kohtaamisissa että verkossa. Niinä harvoina kertoina, kun olen osannut julkaista jotain rakentavaa, olen saanut kiitollista ja kannustavaa palautetta. En halua brändätä  itseäni henkilönä, vaan asioita, joita pidän tärkeinä.

Ei jätetä nuoria yksin sosiaaliseen mediaan.

VISERTÄJÄN KUOLEMA - Twitteristä X:ään 

Twitter -> X, parodialogo

Elon Musk osti Twitterin huhtikuussa 2022

Vuonna 2006 julkaistu Twitter ennätti kehittyä merkittäväksi kansainväliseksi tieto-ja keskustelualustaksi ennen kuin Elon Musk osti sen vuonna 2022. Heinäkuussa 2023 Musk muutti tämän mikroblogipalvelun nimeksi X. Hän kertoo tavoitteenaan olevan tehdä alustasta kiinalaisen Wechat-sovelluksen kaltainen kaikenkattava supersovellus, jonka avulla voisi suorittaa kaikki arjen toiminnot mukaanlukien päivittäistavaraostokset ja pankkiasiat.[5]

Elon Musk with his X-bird

Yhdysvaltalaismedia CNN kuvailee Wechatia sovellukseksi, joka yhdistää Facebookin, Twitterin, Snapchatin ja Paypalin. CNN:n mukaan myös Metan toimitusjohtaja Mark Zuckerberg toivoo Wechatia tutkittavan tarkemmin. Alustatalouden välineet koota käyttäjiensä henkilökohtaisia tietoja ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Samaan aikaan sovellusten helppokäyttöisyys on tehnyt käyttäjistä huolettomia.

Twitterin kohtalo on surettanut itseäni paljon. Olen ennättänyt vuosien mittaan rakentaa kansainvälisen keskusteluverkoston, jota olen seurannut ja jonka kautta olen saanut tärkeää ja ajantasaista tietoa. Muskin omistuksen myötä X-alustalla on nyt entistä enemmän vihapuhetta, disinformaatiota ja botteja, jota aiemmin moderoitiin paremmin. X-käyttäjä voi epämieluista keskustelua blokkaamalla yrittää rakentaa itselleen oman X-kuplan. Twitterin ilmapiiriä ei kuitenkaan X:ssä kuitenkaan enää ole.

Voiko Mastodon korvata Twitterin?

Mastodon-logo

Vuonna 2016 julkaistu Mastodon on vasta lapsenkengissä verrattuna lähes 20 vuotta toimineeseen Twitteriin. Nämä kaksi alustaa herättävät kuitenkin miettimään, mitä "ilmaista lounasta ei ole" tarkoittaa alustataloudessa. Emme voi jäädä odottelemaan, että joku järjestää meille ilmaisia sosiaalisen median alustoja omilla ehdoillamme. Elon Musk on osoittanut, miten suurta valtaa voi käyttää se, jolla on eniten taloudellisia resursseja.

Mastodon on voimakkaasti kasvava sosiaalisen median alusta, jonka toiminta perustuu avoimeen lähdekoodiin ja  GNU Social-palveluun sekä noudattaa ActivityPub-protokollaa.

Mastodon-palvelinta voi kuka tahansa isännöidä omalla palvelimellaan ja se voi kommunikoida saumattomasti toisten ActivityPub-protokollaa tukevien palveluiden kanssa. Näitä kutsutaan instansseiksi.

Suosituimpia Mastodon-ohjelmistoa käyttäviä yhteisöpalveluita on Euroopassa toimiva 

MastodonSocial. Suomalaisille on yhteisöpalvelu Mastodontti.

Myös Euroopan unionin EU Voice -yhteisöpalvelu käyttää Mastodon-ohjelmistoa.[6]

Hajautettu verkkopalvelu ei kerää käyttäjätietoja

Mastodon on hajautettu verkkopalvelu ja koostuu lukuisista itsenäisistä, toisistaan riippumattomista palvelimista, Fediversestä. Mastodon on siis käyttäjien yhteisö, jossa yksittäisen käyttäjän tietoja ei kerätä eikä myydä mainostajille. Mastodon voisi  kehittyä merkittäväksi alustaksi demokratian kannalta, mutta sen kehittäminen ja ylläpito  on vapaaehtoisten toimijoiden vastuulla. 

Petteri Järvinen luonnehti Mastodonia alkeelliseksi ja kömpelöksi verrattuna Meta-yhtiön lanseeraamaan Threadsiin MTV-uutisten keskustelussa heinäkuussa 2023. [7]

Bluesky Social, Twitterin kehittäjien mikroblogi

Bluesky Social - logo

Koska Bluesky on mahdollista ottaa käyttöön vain kutsukoodin kautta, sen käyttäjämäärä kasvaa erittäin maltillisesti. Tällä hetkellä maailmanlaajuisesti käyttäjiä on 1,9 miljoonaa, mikä on vain pari prosenttia Threadsin noin 100 miljoonasta käyttäjästä.[8]

Kilpailu mikroblogialustojen kesken tulee kiihtymään. Lopputulosta on vaikea ennustaa. Euroopan Unioni pyrkii seuraamaan alustatalouden kehitystä ja suojaamaan kansalaisiaan sen haittavaikutuksilta mm. tietosuojalainsäädännöllä. 

Blueskyn käyttäjämäärät reagoivat muutoksiin Twitterissä

Meta ja EU eivät ole toistaiseksi päästäneet Threads-sovellusta EU-kansalaisten vapaaseen käyttöön. Euroopassa ollaan huolestuneita alustajättien vallasta ja niiden palveluja käyttävien tietosuojasta.

LÄHTEET:

1. Wikipedia, saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia. [viitattu 17.6.2023].

2. Sosiaalinen media: verkkomedian ja yhteisöpalvelujen käyttö. saatavissa: https://www.stat.fi/til/sutivi/2010/sutivi_2010_2010-10-26_kat_003_fi.html

[viitattu 9.6.2023]

3. Aalto-Uusisaari, Löydy - brändää itsesi verkossa, 2010. saatavissa:https://www.slideshare.net/Tuija/loydy-brandaa-itsesiverkossa-koko-kirja?from_action=save [viitattu 17.6.2023].

4. Lyytinen, J. 2017. Facebook valtasi Suomen 10 vuotta sitten ja muutti meitä ihmisinä – vaikutus on tutkijan mukaan “järisyttävän iso”. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005180023.html [viitattu 9.6.2023].

5. Östman, S. ”Millasen päivityksen tästä sais?": elämäjulkaisijuuden kulttuurinen omaksuminen. 2015. Nykykulttuurin Tutkimuskeskuksen julkaisuja 119, Jyväskylän Yliopisto. 

5. Twitteristä tuli X, näin Musk perustelee muutosta saatavissa: https://www.hs.fi/talous/art-2000009741397.html

6.Mastodon saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mastodon_(ohjelmisto)

7.Twitter’s rebrand is the next stage in Elon Musk’s vision for the company. But does anyone want it? https://edition.cnn.com/2023/07/25/tech/twitter-x-elon-musk-rebrand-strategy/index.html

8. Tältä näyttää Twitterin haastaja. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv-n-toimittaja-paasi-kasiksi-twitterin-haastajaan-talta-nayttaa-rytinalla-kasvanut-threads-jota-ei-pitaisi-pystya-viela-kayttamaan-suomessa/8737798

9. Bluesky Stats (2023).saatavissa:https://www.namepepper.com/bluesky-statistics

Mediakasvatuksen toimijoita: Faktabaari ja Mediakasvatusseura

FAKTABAARI

Faktabaarin DIL-opas 2022

Monilukutaidon osa-alueita

Yhteiskunnan vakaus pohjautuu luotettavaan tietoon.

                             https://faktabaari.fi/dil/digitaalinen-informaatiolukutaito-opas/

Digitaalinen informaatiolukutaito on kansalaistaito

"Digitaalinen informaatiolukutaito on nykyajan kansalaistaito, jonka varaan rakentuu osallistuminen demokraattiseen päätöksentekoon. Suomi on tunnettu hyvästä lukutaidostaan, ja monilukutaidon opetusta on sisällytetty nykyisiin opetussuunnitelmiin varhaiskasvatuksesta alkaen.

Verkon digitaalisilla alustoilla, kuten TikTokissa, Youtubessa, Instagramissa ja Facebookissa, lapset ja nuoret törmäävät kuitenkin hämmentävään informaatiovirtaan, jonka seulomiseen kouluyhteisössä ja kotona saadut eväät eivät välttämättä riitä: somevaikuttajien väitteisiin erilaisista tuotteista, kaupallisten algoritmien räätälöimiin hakutuloksiin, taidolla käsikirjoitettuun propagandaan ja lukemattomien kyllä-näppäinten taakse kätkettyihin lupiin jäljittää verkkokäyttäytymistä tai fyysistä liikkumista kaupunkitilassa.

Siksi on tärkeätä vahvistaa kaikkien verkon käyttäjien ja erityisesti nuorten digitaalista lukutaitoa, jonka avulla voi tunnistaa, miten meihin vaikutetaan verkossa." Joonas Pörsti, FaktaBaarin vastaava päätoimittaja.

FaktaBaarin on perustanut  Avoin yhteiskunta ry vuonna 2013. Se tuottaa digitaalista informaatiolukutaitoa kasvattavaa materiaalia, tarkistaa verkossa esiintyvien tietojen luotettavuutta sekä tunnistaa valeuutisia ja disinformaatiota. Yhdessä Mediakasvatusseuran, Sitran ja muiden vastuullisten mediatoimijoiden kanssa se on tärkeä osa suomalaisen yhteiskunnan kivijalkaa ja sivistystä. FaktaBaari on myös osa luotettavan tiedonjulkaisun kansainvälistä yhteistyötä.

FaktaBaarin tuottamaa materiaalia voivat hyödyntää oppilaitokset sekä yksityiset kansalaiset.

Critical-hanke: Lasten ja nuorten medialukutaidon kehittäminen

https://faktabaari.fi/avoinyhtk/

https://faktabaari.fi/edu/informaatiolukutaito-opas-opettajille-ja-oppilaille/

Miksi Mediakasvatusseura pitäisi jalkauttaa kouluihin?

Mediakasvatuksen toimijat yhteistyössä

Kun Mediakasvatusseuraa perustettiin 2000-luvun alussa, mediamaisema oli hyvin erilainen kuin nyt. Koteihin tuli enemmän painettuja sanoma- ja aikakauslehtiä. Videot lainattiin kirjastosta tai kaupallisilta toimijoilta. Matkapuhelimilla soitettiin, lähetettiin tekstiviestejä tai otettiin kuvia. Kotien medialaitteistovalikoima periytyi 1990-luvulta. Microsoftin ja Applen taistelu markkinoista oli vasta alkamassa. Nokian voittokulun loppua ei vielä näkynyt.

Kun tämä taistelu roihahti täyteen mittaansa, medialaitteistoissa ja verkkoalustoilla alkoi kuin huomaamatta nopea ja laaja kehitys, joka tempaisi mitä kuinkin jokaisen mukaansa. 

Mediakasvatus tarvitsee edelläkävijöitä

Parissakymmenessä vuodessa siirryttiin analogisista laitteistoista pääsääntöisesti digitaalisiin. Kotona käytettyjen pöytätietokoneiden ja pelikonsolien oheen sovelluskauppoihin ja nettialustoille tulvahti valtava määrä erilaisia sosiaalisen median sovelluksia ja pelejä.

Niinpä koulumaailmassa opettajat ovat entistä enemmän joutuneet kilpailemaan oppilaiden keskittymiskyvystä ja oppimismotivaatiosta. Niin opettajat kuin myös Mediakasvatusseura ovat alkaneet kehittää uusia opetusmenetelmiä ja tapoja tarjota oppijoille valmiuksia käsitellä ympäröivän mediatulvan mukana eri tahoilta ryöppyäviä yllykkeitä.

Koulu on kuin valtamerilaiva, jonka kurssi kääntyy hitaasti. Oppimisen monimuotoisuus alkaa nyt vasta kehittyä. Niukkenevien resurssien kohdentaminen kaikkein tärkeimpään olisi tehtävä nopein päätöksin. Vastuun tulisi olla heillä, jotka tuntevat kokonaistilanteen parhaiten. Apajilla kärkkyvät ulkopuoliset kaupalliset ja poliittiset lobbarit ajavat omaa etuaan. Monesta kulmasta katsoen näyttää siltä, että koululaitoksen valtamerilaiva on nyt historiansa kovimmassa myrskyssä.

Mediakasvatusseura pyrkii toimimaan aktiivisesti ja laaja-alaisesti. Jo kohta parinkymmenen vuoden kokemus on tuonut mukanaan tietoa ja  monenlaisia materiaaleja sekä oppisisältöjä.   

Mediakasvatusseuran toimintamalli

Kuvakaappaus: https://mediakasvatus.fi/seura/

Yhteiskunnan, liike-elämän, kotien, opettajien ja oppijoiden odotuksista ja tarpeista nousee kovia paineita perus- ja ammattikoulujen sekä lukion opetussuunnitelmien sisältöihin ja toteutukseen. Jos muutos mediakentässä on ollut nopeaa, sitä se on ollut myös työelämässä. Laaja-alaisen digitaaliosaamisen tarve ulottuu sen miltei kaikille osa-alueille. 

Mediakasvatusseura on ollut ketterä kehittämään toimintaansa toisaalta oman henkilöstönsä vahvan osaamisen, toisaalta taitavan verkostoitumisen ansiosta. Opetusmateriaalia ja asiantuntemusta on runsaasti jaettavaksi. Pullonkaula on kuitenkin tähän asti ollut, että mediakasvatusta on pyritty keskittämään äidinkielen opettajien harteille yläkoulussa ja lukiossa, kun taas alakoulussa luokan oman opettajan näkemys mediakasvatuksen tärkeydestä sekä asiantuntijuus siinä vaikuttavat ratkaisevasti lopputulokseen. 

Elämme hektisessä, alituisessa liikkeessä ja kaikkialla läsnä olevassa mediamaailmassa. Jokainen mediakasvattaja kilpailee huomiosta ja ajasta paitsi kaupallisten ja taloudellista voittoa, myös poliittista valtaa tavoittelevien toimijoiden kanssa. Teknologian ja sovellusten huima kehitys edellyttää jatkuvaa valveilla oloa ja mukana pysyttelyä. Tekoäly valtaa alaa nopeasti. Tulevaisuuden mediataidot pitäisi kyetä rakentamaan jo tänään.

Miten hyvin koulut hyödyntävät Mediakasvatusseuran tarjoamia palveluita ja materiaaleja? Mediakasvatus on aivan liian laaja, koko yhteiskunnan kehitykseen vaikuttava kokonaisuus, että sen voisi noin vain jättää yksittäisten opettajien harteille. Se tulisi ulottaa koko koulun toimintaan. 

Kuten koodaus, matemaattiset, kielelliset ja taiteelliset taidot, yleissivistys, psyykkinen ja fyysinen kehitys, myös mediakasvatuksen eri osa-alueet rakentuvat ajan kanssa portaittain ja niiden haltuun ottaminen on elinikäinen prosessi. 

Mediakasvatusseuran tarjoama asiantuntijuus ja materiaalit pitäisi saada tutuksi, läsnäolevaksi ja kehittyväksi osaksi koko koulun toimintaa. Niitä molempia valvoo, tutkii ja tukee Valtioneuvosto sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö.

 

Kaikkien mediakasvatuksen parissa työskentelevien tulisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä sekä olla näyttävämmin esillä niin valtakunnan kuin sosiaalisessakin mediassa. Meidän tulisi yhteisvoimin nostaa esiin faktantarkistuksen ja debunkkauksen tärkeyttä sekä hillitä yhteiskuntaa tahallisesti repivien toimijoiden hyökkäyksiä. Paitsi koulujen oppilaille ja opettajille myös heidän vanhemmilleen tulisi antaa lisää välineitä seurata, mitä lasten ja nuorten sosiaalisessa mediassa ja pelialustoilla tapahtuu. Tarvitsemme lisää avoimmuutta, rohkeutta, aktiivisuutta ja yhteisten tavoitteiden kirkastamista.   

 

Neljä mediataitoa, jotka jokaisen pitäisi osata

Mediataitojen oppimispolku kestää kehdosta hautaan.

Diginatiivimyytti - syntyvätkö nykylapset kännykkä kourassa?

 

Virtuaalitodellisuus - 

diginatiivit vs. digi"mamut"

Virtuaalitodellisuus on osa diginatiivin maailmaa

Alkuaikojen internet-huumassa on jotakin samaa kuin 1900-luvun alun koneromantiikassa: sen ihmevoimaan uskottiin ja sen positiivisiin mahdollisuuksiin luotettiin. Puhe nettisukupolvesta (Tapscott, 1999)[1] tai diginatiiveista (Prensky, 2001)[2] liittyi toivoon luoda uutta, parempaa, yhteisöllisempää maailmaa, jossa käyttäjälähtöinen ja osallistava kulttuuri muuttaa yhteiskuntia.

Näin on pitkälti käynytkin. Monet viettävät internetissä valtaosan  päivästään. Se on keskeinen osa jokapäiväistä elämää. He ovat internetin asukkaita (residents), kuten David White ja Alison Le Cornu (2011)  määrittelevät. Nämä aktiivit verkostoituvat ja pitävät eroa netin ulkopuoliseen offline-elämään ja verkon online-elämään keinotekoisena.

Myöhempi tutkimustieto ((Bennett ym. 2008; Livingstone, Bober, & Helsper 2005; Jones & Shao 2011) on paljastanut, ettei yhtenäistä diginatiivisukupolvea ole, vaan sen sisällä on toisistaan paljonkin eroavia ryhmiä. Vaikka sukupuolten välillä on havaittavissa eroavaisuuksia internetin ja digitaalisten laitteiden käyttötavoissa, huomionarvoisin ero on kuitenkin taloudellisissa ja kognitiivisissa lähtökohdissa. Nuorten mahdollisuudet olla aktiivisia toimijoita digitaalimaailmassa riippuvat heidän kotiensa tarjoamasta tuesta ja kognitiivisesta ilmapiiristä, jossa myös koululla on keskeinen tehtävä.

Oma opettajakokemukseni vahvistaa tätä käsitystä. Lasten ja nuorten internetin käyttö todellakin vaihtelee sosioekonomisen taustan ja muiden demografisten muuttujien, kodin toimintakulttuurin, arvojen ja harrastuneisuuden mukaan. Ne luovat koko yhteiskuntaan vaikuttavia digitaalisia kuiluja. Koululla on näiden kuilujen tasoittamisessa kriittisen tärkeä tehtävä, jota ei näytetä tällä hetkellä riittävästi ymmärrettävän.

Ruutuajan suuri osuus lasten ja nuorten elämässä ja sen vaikutus vuorokausirytmiin näkyy  kouluissa ja oppilaitoksissa. Kyse on hyvin monimuotoisesta ilmiöstä, johon ei välttämättä ole yksinkertaisia ratkaisuja.  Digitaalisena maahanmuuttajaopettajana koen nyt eläkkeellä ollessani suorastaan syyllisyyttä siitä, että en työaikanani ymmärtänyt sitä.

Ikäryhmien ruutuaikarytmit eroavat toisistaan [2]

Ruutuajan ilmiöitä: ruutuaika kasvaa, yksinolo lisääntyy, vapaaehtoistyöhön osallistuminen vähenee

Saavutettavuuden ongelma

Viestintäteknologian aktiivinen käyttö muokkaa aivojemme toimintaa

Viestintäteknologian aktiivinen käyttö muokkaa aivojemme toimintaa tavalla, jota emme vielä täysin tunne. Prensky (2001)näkee diginatiivien puhuvan uuden teknologian kieltä, käyttävän useita informaatiolähteitä yhtä aikaa (multitasking), ajattelevan visuaalisuus edellä ja hallitsevan pelejä ja digitaalisia laitteita.

Kun Nuorisotutkimusseura vuonna 2013 kartoitti lasten netin käyttöä, postilla koteihin lähetettyyn kyselyyn vastasi 31 prosenttia otannasta. Kaikki tiedämme lapsiperheiden hektisen arjen, mutta silti herää kysymys, miten tärkeänä kyselyyn vastaamista yleisesti ottaen pidettiin. Palautuneista vastauksista valtaosa tuli takaisin paperiversiona postin kautta, vaikka lomakkeista oli olemassa myös verkkoversio ja noin 90 prosenttia vastasi käyttävänsä internetiä lähes päivittäin.

Olemme antaneet mediayhtiöille runsaasti vaikutusvaltaa paitsi tiedostamattamme myös siksi, että emme tiedä, miten voisimme puolustautua siltä. Mediayhtiöiden tuottama sisältö alkaa luoda maailmankuvaamme jo aivan varhaislapsuudesta alkaen.

 

Median monimuotoisuuden riskien osa-alueet

                                                        Taulukko: Valtioneuvoston julkaisut 2018

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160714/04_18_Media-%20ja-viestintapolitiikan-nykytila.pdf?sequence=1&isAllowed=y&fbclid=IwAR1RLtcRg5CCkz9MgAKy8K2Y5MkL3ybnm3KcqSKEIEZPCfWSvlONov6ujzs

Mitä tapahtuu, kun virtuaalitodellisuutta on yhä mahdottomampaa erottaa fyysisestä todellisuudesta?
"Virtuaalitodellisuus tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia koulutukseen, työntekemiseen ja asioiden simuloimiseen turvallisesti. Samaan aikaan suurin osa inhimillisistä nautinnoista, kuten seksi, päihtyminen ja urheilu ovat kaikki saavutettavissa virtuaaliympäristöissä. Kokemusten erottaminen todellisuudesta on osalle ihmisistä vaikeaa ja kehittynyt virtuaalitodellisuus näin erittäin addiktoivaa." [1]

Vaikutukset riippuvat toisaalta digitaalisten sovellusten kehityksen suunnasta, toisaalta virtuaalitodellisuuden käytön määrästä ja laajuudesta.

Kaupalliset toimijat

Suomalaisten koulujen digitaaliset käyttöliittymät pohjautuvat useimmiten PC-teknologiaan, jolloin Microsoft on koulujen yleisin kaupallinen hyötyjä. Tarvitaan eettistä keskustelua digitaalisesta demokratiasta: “Jos kriittinen ja analyyttinen keskustelu avointen ja suljettujen alustojen vaikutuksesta opetukseen käynnistyy, niin digitalisaation todelliset mahdollisuudet avautuvat. Silloin myös kaupallisten toimijoiden suljettujen alustojen liiketoimintalogiikkaa haastetaan avoimempaan suuntaan."

Näin paljon somealustat tienaavat käyttäjiensä tiedoilla USA:ssa [3]

Sosiaalisen median tuotto-odotukset USA:ssa. The Economist.

Joukkoviestintämarkkinoiden arvo eri alustoilla Suomessa vuonna 2021. Tilastokeskus.

Maailmanlaajuisesti suosituimmat sosiaalisen median alustat vuonna 2022

                                                                        Statista. WordStream [5]

Eriarvoistuminen

Luovatko mediataidot uuden eliitin?
Opiskeluissa ja työelämässä pärjäävät ja menestyvät mediataitoisimmat yksilöt, jotka hallitsevat mediailmaisun, -tuotannon ja -kritiikin. Tämä on jo olemassa oleva ja yhä voimistuva trendi. Mediataitojen puuttuminen voi pudottaa työelämän ulkopuolelle ja olla tulevaisuudessa syrjäytymisvaara. Mille tahoille mediakasvatus kuuluu? Miten valmiita olemme vastaanottamaan mediakasvatusta? Keneen luotamme?

Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ukkoutuvat ja mummoutuvat, Afrikka on Alfojen ja Zetojen.[1]

Demografinen kehitys eri mantereilla

Kuva 1. Mantereet sukupolvittain. Parceron. pdf

Osallistava mediakasvatus

Oppimisen tulevaisuus 2030-barometrissa ennakoidaan erilaisten koulun ulkopuolisten asiantuntijatahojen vahvistuvaa osallistumista yleissivistävän koulun oppimisen ja opetuksen toteuttamiseen ja resursointiin. Miten se vaikuttaisi koulujen toimintakulttuureihin ja erilaistumiseen? Keiden agenda ja intressit toteutuisivat parhaiten?

Jokaisen henkilökohtainen aktiivisuus lopulta ratkaisee, miten suuren palasen osallisuuskakusta pystyy lohkaisemaan ja miten laajasti saa otettua mediataidot haltuunsa.

Medialukutaidolle annetaan keskeinen rooli median monimuotoisuuden edistäjänä. Medialukutaito on yksi sosiaalisen osallisuuden indikaattoreista. Tarvitaan myös lisää tietoa siitä, miten yksilöt omaksuvat mediakasvatuksen tarjoamia taitoja arjessaan ja mikä merkitys tällä on heidän toimintaansa.[3]

 Ihmisen ja koneen suhde

Koukuttava algoritmi

Tutkimus suuntautuu teknologian ja ihmisen vuorovaikutuksen kehittämiseen, tutkimiseen ja vaikutuksiin. Kestävän kehityksen näkökulma. Laajan tutkimuksen, seurannan ja kehittämisen tarve.

Lasten mediabarometri 2013:

Lähes kaikki yli 2-vuotiaat lapset käyttivät internetiä ainakin joskus, ja yli 3-vuotiaista kaksi kolmasosaa käytti sitä viikoittain.

Omia kännyköitä lapset alkoivat saada jo viisivuotiaina,mutta yleisiä ne olivat vasta seitsemänvuotiailla: oma kännykkä oli kahdella kolmesta 7-vuotiaasta ja lähes kaikilla 8-vuotiailla.Pienimmät lapset käyttivät (vanhempiensa) kännykkää lähinnä pelaamiseen.

Vuodesta 2010 omat kännykät olivat yleistyneet 5–6-vuotiaiden keskuudessa: vuonna 2010 oma kännykkä oli tämän ikäisistä joka kymmenennellä, mutta vuonna 2013 jo lähes joka viidennellä.[2]

Yksityiset kuplat

Ennuste:Vuonna 2025 puolet 15-25-vuotiaista elää “yksityisessä kuplassa”.

Yksityiset kuplat

Hakukoneet ja algoritmit tuottavat käyttäjälle yhä yksilöllisempää sisältöä (filter bubble), joka on suoraan sidoksissa käyttäjän arvoihin ja kiinnostuksen kohteisiin. Lisääntynyt tieto ei paradoksaalisesti lisääkään yksilöiden ymmärrystä ympäröivästä maailmasta, vaan personoitu tieto alkaa tukea omia näkemyksiämme maailmasta riippumatta siitä, ovatko ne totta vai ei.

Sosiaalinen media vuonna 2022
Kuva:  https://harto.wordpress.com

Sananvapaus 

Sananvapauden edistäminen ja puolustaminen. Rasismi ja vihapuhe eivät voi kuulua sananvapauden piiriin, eivätkä sen toteutumista myöskään edistä. Järjestelmällisen propagandasisällön tuotannon lisäksi vaientamiseen pyrkivän uhkailun yleistyminen nostaa  keskiöön kysymykset demokraattisen verkkokeskustelun turvallisuudesta ja turvaamisesta.
Sananvapaus -keskustelusta tulisi siirtyä sananvastuu -keskusteluun, velvollisuuteen käyttää mahdollisuutta puuttua ja puhua asioista silloin kun siihen on tarvetta. Media- ja lähdekriittisyys nousee enemmän esiin  manipulointiyritysten ja väärien huhujen määrän edelleen kasvaessa: “Kaoottisen mediatodellisuuden hahmottaminen ja siellä oman paikkansa ja äänensä löytäminen on keskeisimpiä haasteita ei vain nuorille vaan kaikenikäisille ihmisille.” 

Suojelun tarkoitus ei ole evätä kulttuurisen osallisuuden mahdollisuuksia ja oikeuksia. Turvataitojen lisäksi mediakasvatuksella on myös muita tavoitteita. Medialukutaito voi edistää yksilön autonomiaa, kriittistä ja luovaa ajattelua, esteettistä makua, sosiaalista omaatuntoa, itsekunnioitusta, voimaantumista sekä asemaa kansalaisena ja kuluttajana. Nykyisessä mediaympäristössä medialukutaitoon voidaan katsoa kuuluvaksi mediatuottaminen, mediasisältöjen tulkinta, medialaitteiden käyttötaidot, tiedonhaun taidot, kriittisyys mediavälitteistä informaatiota kohtaan, mediavälitteiset viestintä- ja vuorovaikutustaidot, sosiaalinen ja poliittinen osallisuus ja vaikuttaminen median kautta sekä median käyttö elämänhallinnan tukena.[3]

Kriittinen teknologia

Keskeistä mediataitoa on ymmärrys siitä, miten koneet ja algoritmit muodostavat sisältöjä ja mitkä tahot hyödyntävät käyttäjädataa.  Esineiden internet, puettavat ja suoraan kehoon asennetut tai muuten elämään integroituva älyteknologia kerää meistä tietoa, josta kehittyneet algoritmit luovat sisältöä. Teknologia pyörittää arkeamme.

Perheiden mediakasvatuksessa on ryhdytty painottamaan rajoitusten sijaan vanhemman läsnäoloa ja kiinnostusta lapsen mediakulttuuria kohtaan, sillä digitaalisessa ympäristössä katselun tai käytön rajoittaminen ei yksin riitä lasten ja nuorten suojelemiseksi mediankäytön riskeiltä. Rajojen asettamisen rinnalla tulisi kulkea aikuisen aktiivinen läsnäolo, mediataitojen monipuolinen harjoittelu sekä keskustelu ja opastus lapselle sopivien mediasisältöjen pariin. Ns. ruutuaikaa keskeisempää lienee se, mitä lapsi laitteella tekee.[3]

Yksityisyys

Mediakasvatus on onnistunut voimistamaan ihmisten tietoisuutta omien tietojensa arvosta ja vaatimaan tietojen luovuttamiselle vastinetta. Suomessa on käytössä “My data”-palvelu, jossa jokainen voi tarkistaa kaikki itsestään kerätyt tiedot, korjata niitä tai useissa tapauksissa myös saada henkilötietojensa käytöstä korvaus.

My data - johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen.

“...Uskon että omistajuus omiin tietoihin on kaaos, samoin kuin nyt jo esim. Facebookissa oleviin tietoihin.”,”....Tiedostamme sen muttemme välitä kun kaikki muutkin käyttävät Facebookia. En usko että tulevaisuudessa pystymme hallitsemaan tai muokkaamaan “omia” tietojamme” ja “Jos meidän sukupolvi jakaa ilman kritiikin häivääkään itsestään mitä intiimeimmätkin tiedot noille pörssiyhtiöille, mistä ihmeestä kukaan oppisi intimiteettisuojan rakentamisen mallia.“
Korvausasiaa tärkeämpänä pidettiin läpinäkyvyyttä, ihmisten tietoisuutta ja mahdollisuuksia  tehdä valintoja.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset kuitenkin välittävät yksityisyyden suojasta – he vain tekevät sen eteen yllättävän vähän. Tätä on kutsuttu yksityisyyden paradoksiksi, joka ammentaa voimattomuuden tunteesta. Ihmiset kokevat, että muita vaihtoehtoja kuin tietojen luovuttaminen ei ole. Suomessa peräti 67 % vastaajista kokee, että heidän täytyy luovuttaa henkilötietojaan, jos he haluavat käyttää palveluja verkossa. Samalla vain noin kolmasosa vastaajista (29 %) oli sitä mieltä, että tämä käytäntö ei häiritse heitä (Euroopan komissio 2015, 83). Lisäksi 60 prosenttia kyselyyn vastanneista suomalaisista ilmoitti lukevansa ainakin osan tietosuojaselosteista, ja kolme kymmenestä (31 %) suomalaisesta on aina tietoisia henkilötietojensa käsittelystä ja vain 7 prosenttia ei ollut koskaan tutustunut ehtoihin. Huolestuttavaa on, että vain hieman yli kolmasosa suomalaisista (37 %) on kuullut tietosuojavaltuutetun olemassaolosta (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 4/2018)[3].

Koulutusvienti

Suomalainen mediakasvatus voisi olla kansainvälinen koulutusvientituote. Tampereen yliopiston panostukset ja 2015 saatu taloudellinen tuki siirtää koulutuksen ja tutkimuksen painopistettä kansainvälisemmäksi.

Kulttuurienvälisen vuoropuhelun lisääminen on melko uusi näkökulma mediakasvatuksessa, ja tällaisille projekteille voisi olla jatkossa kysyntää eurooppalaisella mediakasvatuskentällä.[3]

Faktabaarin työ on ollut tällä alalla uraauurtavaa. Kari Kivinen on ollut keskeinen hahmo mediakasvatuksen ja faktantarkistustaitojen koulutuksessa.  Hän on myös toiminut yhteydenpitäjänä ja kehittäjänä EU:n alueella vaikuttavien alan järjestöjen kuten DPA, Verificat ja  Lie Detectors kanssa. 

LÄHTEET:

1. Tapscott, D. (1999). Growing Up Digital: The Rise of the Net Generation 

2. Marc Prensky (2001)”Digital natives/digital immigrants” On the Horizon,

3. White, D. S & Le Cornu, A. (2011), Visitors and Residents: a New Typology for Online Engagement. First Monday, 2011. 

4. http://mediakasvatus.fi/wp-content/uploads/2018/06/Minne_menet_mediakasvatus_Mediakasvatusseura10_pakattu.pdf

5.. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/lastenmediabarometri2013.pdf

6.. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160714/04_18_Media-%20ja-viestintapolitiikan-nykytila.pdf?sequence=1&isAllowed=y

7. Parceron-suuri-generaatio-opas. pdf 

8.Tilastokeskus: Kulttuuri, media ja ajankäyttö.Saatavissa: https://stat.fi/aihe/kulttuuri-media-ja-ajankaytto [viitattu 15.4.2023]

9. https://andalys.fi/nain-paljon-instagram-ja-tiktok-tienaavat-kayttajien-henkilokohtaisilla-tiedoilla/[viitattu 16.4.2023]

10.Tilastokeskus: Kulttuuri, media ja ajankäyttö.Saatavissa: https://stat.fi/aihe/kulttuuri-media-ja-ajankaytto [viitattu 15.4.2023]

11. https://www.wordstream.com/blog/ws/2022/01/11/most-popular-social-media-platforms

12. http://utain. uta.fi/uutiset/koulutusvienti-voi-tuoda-suomeen-paljon-rahaa-ulkomailta

13. https://faktabaari.fi/me/

https://kivinen.wordpress.com