Hei, meihin vaikutetaan! - Mutta huomaammeko sitä?

 

Media vaikuttaa meihin magneetin tavoin

Medialukutaitoa opiskellaan koko elämä

                                Medialukutaito on vahvasti sidoksissa yksilön kognitiivisiin (tiedollisiin) kykyihin ja osaamiseen. Joka puolelta ympäröivä mediatodellisuus hahmottuu vain havainnointi- ja analysointitaitojen kautta. Koska mediateknologia kehittyy niin nopeasti, että harva ammattilainenkaan pysyy sen vauhdissa mukana, kriittinen median monilukutaito on ratkaisevan tärkeää yhteiskunnallisen vakauden ja demokratian toimivuuden turvaamiseksi.
Yksilön kognitiivinen kapasiteetti joko mahdollistaa tai rajoittaa kykyä yhdistää ja analysoida monikanavaisesti tuotettua informaatiota. Yhtä tärkeää kuin on kriittisesti analysoida mediasisältöä, sen lähteitä, tarkoitusperiä, kehystystä ja todenmukaisuutta, on myös kyetä itsereflektioon ja omien kognitiivisten vinoumien tunnistamiseen. Se edellyttää sekä nöyryyttä myöntää omat rajamme että valmiuksiamme havainnoida meitä ympäröivää mediateollisuutta ja -todellisuutta, josta valtaosa tapahtuu tiedostamattamme.
 

Medialukutaito on yksilön kyky, mutta siitä hyötyy koko yhteiskunta. 

                                Mediakasvatuksen tehtävä on luoda osaamista, resilienssiä, yhtenäisyyttä ja toivoa. Tätä meidän on joka päivä teroitettava itsellemme. Potter (2016) vertaa sään ja median vaikutuksia keskenään. Kuten sää, media on aina ympärillämme. Kummatkin vaikuttavat meihin joka päivä hyvässä ja pahassa. Meidän on koulutettava itseämme pystyäksemme havaitsemaan mediavaikutusten  ilmenemismuotoja.

                                 Itselleni on ollut turhauttavinta nähdä, miten helposti ympärilläni tapahtuu hurahtamista erilaisiin informaatiokoukkuihin, klikkiotsikoihin, syötteihin ja tunnevaikuttamiseen varsinkin sosiaalisessa mediassa. Tuntuu, että väärän informaation oikaisemisessa ollaan koko ajan aivan liian jäljessä. Tunnistan myös itsessäni ahdistuksen ja huolen siitä, mihin median kautta eteen tulviva maailma on menossa. Ymmärrän, että mieltään ja kehoaan on suojeltava mediastressiltä. Omaa harkintakykyä ja malttia on kehitettävä.

Median vaikutukset pinnalla ja pinnan alla

                                Potter (2016) havainnoi median vaikutuksia toisaalta välittömästi näkyvinä ilmentyminä ja reaktioina vastaanotettuun informaatioon, toisaalta pinnan alla, tiedostamattomassa tapahtuvina prosesseina ihmisten mielissä, ajattelu- ja toimintatavoissa sekä arvoissa. Vaikka lähinnä viihdeteollisuus on jo television yleistymisestä alkaen tarjonnut fiktiivisiä väkivaltanarratiiveja, olen alkanut havaita kovempien arvojen näkymistä yhteiskunnassamme vasta 2020-lukua lähestyttäessä. 

                                Vanha Raamatun kertomus roskasta lähimmäisen ja tukista omassa silmässä kertautuu Potterin toteamuksessa, että ihmisillä on taipumus uskoa mediavaikutusten tapahtuvan lähinnä toisille ihmisille eikä itselle. Meille mediakasvatustaitoa tavoitteleville tämän taipumuksen tiedostaminen on erityisen tärkeää. Siksi mediakasvatuksellisen lähestymistavan tulee olla vuorovaikutuksellinen ja keskusteleva. Mahdollisuus myös omaan virhearvioon ja väärään johtopäätökseen on pidettävä mielessä. Kriittinen palaute itselle tulee ottaa vakavasti.

Vaikutusten analysointitaidot

                                Valtaosa toiminnastamme ja ajattelustammekin tapahtuu autopilotilla, automaattiohjauksella, jossa yleensä olemme ennättäneet jo toimia ennen kuin laajempi ja tarkempi harkinta omista päätelmistä ja niiden seurauksista läpäisee ymmärryksemme. Tällöin olemme kenties ehtineet jo ajautua törmäyskurssille ja vastakkainasetteluun, jossa vasta-argumentoija poteroituu kantaansa entistäkin vahvemmin.

                                Mediapsykologi Anu Mustonen varoittaa stereotypioista, joita median todellisuutta yksinkertaistava ja jäykästi yleistävä viestintä voi aiheuttaa. Vielä 2000-luvun alussa ei osattu odottaa, että siitä tulisi kahdessakymmenessä vuodessa suoranainen vaikuttamisen tehokeino, joka tulisi ruokkimaan populistista politiikkaa ja syrjiviä, jopa rasistisia sekä polarisoivia jakolinjoja yhteiskuntiin. 

 

Kognitiiviset vaikutukset

                                Mediakasvattajan on hyvä tunnistaa näkyvien mediapersoonien merkitys lasten ja nuorten roolimalleina, joiden ehkä tiedostamaton etsiminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Pienen tytön Disney-prinsessa ja pojan Supermies vaihtuvat kasvaessa tubettajien ja somevaikuttajien ihailuksi ja seuraamiseksi. Useimmat somevaikuttajat toimivat altruistisesti ja empaattisesti, mutta on myös pieni joukko, joka ajaa omaa poliittista agendaansa sekä piiloviestein että avoimesti.

                                Pitkäaikainen kognitiivinen altistus jättää jäljen tiedostamattomaan ajatteluun, uskomuksiin ja toimintatapoihin, jotka vähitellen muuttuvat myös näkyviksi yhteiskunnassa (Potter, 2016). Hermoverkkoihin vaikuttava toisto voi synnyttää myös riippuvuutta, jota kuuluminen verkkoyhteisöön vahvistaa. Itsereflektiotaito on mediakasvatuksen parissa työskentelevälle kriittisen tärkeää ja sitä on kehitettävä koko ajan.

Emotionaaliset vaikutukset

                                Median vaikutukset voivat olla jopa fysiologisia ja tuntua koko kehossamme, jos vastaan tuleva informaatio herättää voimakkaita tunteita. Siinä missä tunteisiin vetoava elokuva synnyttää joksikin aikaa vahvoja emootioita, mutta jää lopulta vain tunnemuistoksi, kuohuttava uutinen voi puolestaan vaikuttaa käsitykseemme ympäröivästä todellisuudesta ja jopa äänestyspäätöksiimme. 

                                 Stefan Aufenanger painottaa pysähtymistä tunnepitoisen informaation äärelle, jotta moraalisten, sosiaalisten, emotionaalisten ja esteettisten ulottuvuuksien tunnistaminen informaatiosta on mahdollista. Mediakasvattaja tuskin koskaan voi olla liian harkitsevainen. Meillä aikuisilla on myös suuri vastuu nuorista, jotka joutuvat kohtaamaan paitsi ahdistavia mediasisältöjä myös vihamielistä ja syrjivää verkkoviestintää.

Median vaikutus sosiaalistumisessa

                                Mustonen (2001) viittaa Heathiin ja Bryantiin (1992), jotka ovat tutkineet median vaikutusta lasten ja nuorten käsitykseen todellisuudesta. Korona-ajan jälkeen tehdyissä kyselytutkimuksissa kävi ilmi, että poikkeusolot ja suljettu yhteiskunta olivat merkittävästi lisänneet erityisesti tyttöjen ahdistuneisuutta (THL, 2021)[1]. 

                                Toisaalta nettiyhteisöt ovat jossain määrin ottaneet perheenjäsenten paikkoja perheiden yhdessä vietetyn ajan merkittävästi vähentyessä ja heidän entistä harvemmin jakaessa samoja mediakokemuksia (Potter, 2016, s. 151). Positiivinen, nuoren sosiaalistumista ja kehittymistä tukeva verkkoyhteisö voikin olla kasvun kannalta hyvin merkittävä. Vastaavasti syrjinnän ja kiusaamisen kokemukset voivat aiheuttaa pitkäaikaisia, vakavia ja vaikeasti korjattavia vaikutuksia. Verkossa välittävä aikuinen voi tuoda lohtua ja toivoa ongelmissa kamppailevalle nuorelle.

Median vallankumouksellinen mahti

                                J. Wiio (2006) viittaa Hämäläisen ja Heiskasen raporttiin (2004), jossa mediateknologiakehityksen murrosta voidaan pitää kolmantena teollisena vallankumouksena.  Se, mitä tänään tiedämme tekoälystä, informaatiovaikuttamisesta ja mediajättien vallasta, vahvistaa moninkertaisesti 2000-luvun alun oletukset. Kamppailu progressiivisen ja konservatiivisen mediatodellisuuden välillä on jokapäiväistä. Olemme  mukana siinä halusimmepa tai emme. 

Lähde

1. Peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisten ahdistuneisuus ja yksinäisyys lisääntyivät merkittävästi korona-aikana. Saatavissa: https://thl.fi/-/peruskoulun-8.-ja-9.-luokkalaisten-ahdistuneisuus-ja-yksinaisyys-lisaantyivat-merkittavasti-korona-aikana [Viitattu 25.1.2024]