1. Lapsuuteni mediasuhde
Ollessani viisivuotias minut nostettiin sukujuhlissa tuolille, jolta lausuin tämän runon Laura Latvalan eläinkirjasta.[1] Osasin sen ulkoa, ja reippauteni hämmästytti sukulaisia. Äitini varmaankin oli opettanut runon minulle, mutta pian halusin oppia lukemaan ihan itse.
Lasten radio
Tärkein media oli lasten radio, joka oli kuunneltavissa joka lauantai klo 16. Suuri oli suru, jos se ennätti huomaamatta mennä ohi, koska uusintoja siitä ei tullut. Loppupäivä oli silloin piloilla.
Lasten radion mieleenpainuvimpia hahmoja olivat Marjatta ja Martti Pokela lauluineen sekä Noita ” Voi tikkerperi!” Nokinenä, Marja Korhonen. Television Sirkus Papukaijassa (”Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki”) suolaa sirotellut fakiiri Kronblom, Nils Hedengren, Onni-klovni, Onni Gideon Tervonen sekä Kylli-täti, taiteilija Kylli Koski ovat myös ikimuistoisia, legendaarisia hahmoja.[2]
Lukutoukka
Lapsena olin lukutoukka. Muistan ensimmäisen luokan opettajani turhautuneen siitä, etten enää oikein jaksanut opetella tavaamaan, koska osasin lukea jo kouluun mennessäni. Ahmin kirjoja eikä kotonani liioin arvostettu, että kirjan maailmaan pudotessani unohdin kaiken muun ympärilläni.
Asuimme maalla. Viikon odotetuin tapahtuma oli kirjastoauton saapuminen. Vieläkin muistan siitä huokuneen lämmön, kirjojen tuoksun ja innon uusien kirjalöytöjen tekemisestä.
Musta ori, Lassie ja Rin Tin Tin
1960-luvun mustavalkotelevisioihin ilmestyi myös USA:ssa 1950-luvulla tuotettu Rin Tin Tin [4], saksanpaimenkoirasta kertova sarja, joka ohjelmaformaattina osoittautui niin elinvoimaiseksi, että monet tuottajat tekivät myöhemmin siitä monia omia versioitaan.
Kuva 4: Lassie-TV-sarjan sankarikoira
Toinen koirahahmo, Lassie [5], oli myös oma suosikkini osittain siksi, että lapsuudenkodissani kasvatettiin pitkäkarvaisia collieita. Kaikille eläimen ja lapsen suhdetta käsitelleille tuon ajan tv-tuotannoille ja elokuville oli yhteistä pyrkimys ihmisen ja luontokappaleen välisen suhteen erikoislaatuisuuden ja kiintymyksen kuvaamiseen. Lapsen vastanäyttelijänä oli elävä eläin, ei piirroshahmo tai kone.
Vahvan muistijäljen ovat jättäneet myös Bonanza-sarja vetävine teemamusiikkeineen sekä herttainen Pieni talo preerialla, jossa lännentarinoihin oli taitavasti piilotettu perheenjäsenten keskinäisiä lämpimiä suhteita ja perheyhteyden arvoa korostaneita juonenkäänteitä.
Huolettoman lapsuuden loppu
Viihdesarjojen luoma amerikkalainen unelma murskaantui, kun eräänä syksyisenä päivänä tulin kotiin koulusta ja sisään astuessani kuulin auki olleesta radiosta uutistoimittajan äänen. Presidentti John F. Kennedy on ammuttu. [6] Olin ihaillut tyylikästä presidenttiparia enkä voinut kuvitella, miksi kukaan haluaisi heille pahaa. Kokemus oli niin suuri shokki, että se jäi lähtemättömästi tuolloin kolmasluokkalaisen mieleen.
Kesällä koirani, pitkäkarvainen collie Lulu, oli kuollut jäätyään auton alle. Haavoittumattomuuden illuusio oli särkynyt.
Muuttuva musiikkimaku
Rakastin musiikkia, laulamista ja soittamista. Kipparikvartetti vaihtui Beatleseihin 1960-luvulla. Putte possun nimipäivät jäivät taakse ja tilalle tuli All My Loving. Mustavalkoisesta televisiosta katsottiin vuoroin Beatles-huumaa, vuoroin Vietnamin sotaa. Oli vaikea kuvitella, että kumpikaan ikinä loppuisi.
Batman, Bond ja Blues Brothers
Tyrmäävän tosikkomaista toimintaa
Kun Warner Bros lähti hakemaan uutta nostetta Batman-hahmolle elokuvalla Batman-paluu (Batman Returns) vuonna 1992, siitä puuttuivat alkuaikojen huumori sekä hauskat repliikit ja juonenkäänteet.[8] Tyyli alkoi lähestyä myöhempiä tusinatuotannon toimintaelokuvia. Se oli synkempi ja sellaisena suuri pettymys ei pelkästään itselleni, vaan suurimmalle osalle katsojista.
Sama ilmiö huumoripilkkeen katoamisesta silmäkulmasta toistui myös legendaarisen Blues Brothers -elokuvan kohdalla. Vuoden 1980 Blues Brothers luokiteltiin neljän tähden elokuvaksi, jossa rivien välissä kantaa ottanutta juonta ryydittivät hulvattoman hauskat kohtaukset ja hienosti toteutettu musiikki.[9] Blues Brothers 2000 sai vain kaksi tähteä. Syy on sama kuin Batman-versioiden ja James Bond-elokuvien kohdalla: Tunnekirjo latistui, henkilöhahmoista tuli stereotyyppisiä ja juoni muuttui 2000-lukua kohti mentäessä teennäiseksi pakkopullaksi.
2. Nuoruuteni mediasuhde, ensimmäiset vempeleet ja vekottimet
1980-luvulla Sony Walkman nosti sekä kasettinauhurien tason että omat äänen- ja musiikin tallennusmahdollisuuteni täysin omaan luokkaansa. Otto Romanowski
3. Murkkupesän kansantaiteilijan mediasuhde
Ensimmäinen oma tietokoneeni oli Amiga[14], Commodore 64:n seuraaja, jolla tein tuolloin sovitukseni ja sävellykseni. Amiga oli ensimmäinen kotitietokone, jossa oli moniajo-ominaisuus sekä Paula-äänipiiri. Ne olivat välttämättömiä musiikin teossa ja nuotinkirjoituksessa. Amigalle oli myös nuotinkirjoitusohjelmisto Deluxe Music, jota mainostettiin tähän tapaan:
"Deluxe Music tarjoaa tarkimman standardin musiikin Kuva 1. Kuva 11. Amiga_500 nuotinnäyttö- ja muokkausominaisuudet, joita olen koskaan nähnyt... se on joustava, yksityiskohtainen sävellysohjelma”.
Apple
1980-luvun lopulla työskennellessäni Kuopion Musiikkilukiossa, järjestimme yhdessä tuolloin Sibelius-Akatemiassa musiikkiteknologiaa opettaneen Otto Romanowskin kanssa tietokonemusiikin viikonloppukurssin kuopiolaisille opettajille. Kurssin ansiosta tulin itsekin hankkineeksi “kottaraisenpöntön”, Macintosh Plus-tietokoneen, jota käytin 1990-luvun puoliväliin saakka.[15]
Kun Windows-käyttöjärjestelmä tuli myös PC-maailmaan kopioituaan ikonien käytön Applelta itselleen, irtauduin noin kymmeneksi vuodeksi Applesta. Opettelin editoimaan videoita Adoben Premiere Elements -ohjelmalla ja myöhemmin myös Premiere Prolla.
Kuva 3.Nokia_3310
Kun Neuvostoliitto hajosi ja idänkauppa romahti, Suomeen tuli lama. Silloin Nokian matkapuhelinteollisuus nousi Suomen talouden pelastajaksi 1990-luvulla.
Oma ensimmäinen kännykkäni oli Nokian 3310.[16]
Stereot
1980-luvulla kodin medialaitteisto laajeni radiosta, tv:stä ja kasettisoittimesta
stereokennoon, jossa vahvistin, kasettisoitin ja LP-levysoitin yhdistettiin stereokaiuttimiin. Ennätinkin kerätä valtavan LP-levykokoelman ennen kuin CD-soittimet yleistyivät 1990-luvulla. Nyt hyllyjä täyttävät myös lukemattomat CD- ja DVD-levyt.
VHS
Videokamerat alkoivat yleistyä 1980-luvun lopulla. Ensimmäiset olivat suurikokoisia ja tallensivat leveälle VHS-nauhalle.
Kun koulun juhlia ja tapahtumia alettiin tallentaa videolle, siitä oli paljon apua seuraavien suunnittelussa ja oman esiintymisen kehittämisessä. Tallennus mahdollisti myös ainutlaatuisten hetkien mieleen palauttamisen jälkeenpäin vuosienkin päästä. Myös esiintymisien ja oppimistapahtumien tarkastelu tallenteelta yhdessä katsoen ja havainnoiden paransi itseohjautuvuutta ja oman toiminnan arviointia.
Magneettiraidalle tallentanut VHS-formaatti [17] sai vähän kerrassaan väistyä digitaalisen miniDV:n [18] ja DVD-levyjen myötä.



Teknologinen kehitys on ollut niin nopeaa ja huimaa, että on ollut vaikeaa pysytellä mediamaailman käänteissä mukana. Musiikinopettajan työssä tämä on ollut hyvin monimuotoista soitinmaailman ja äänentoiston sähköistyessä. Hyppy nokkahuiluista, urkuharmoonista ja liitutauluista syntesoijiin, sähkökitaroihin ja -bassoihin, vahvistimiin, langattomiin mikrofoneihin, digitaalimikseriin, äänentoistojärjestelmiin, dokumenttikameroihin, dataprojektoreihin ja älytauluihin on saanut opettajanpöydän järjestelmineen ja vipstaakeineen näyttämään lentokoneen ohjaamolta. Ei ihme, että monet kollegani ovat kieltäytyneet yrittämästä pysytellä kehityksen aallonharjalla.
Musiikinopetuksen työtavat ja välineet ovat muuttuneet 45 vuodessa paljon. Aloittaessani vuonna 1977 Rank Xerox-kopiokone oli uusinta hottia spriinhajuisten vahaskopioiden jäädessä historiaan. Kopiokoneet ovat jonkin verran tuona aikana kehittyneet. Niillä voi lähettää ja avata sähköpostiviestejä ja niiden verkkokäyttöominaisuudet laajenevat.
Oppikirjat ovat hyvin pitkälti siirtyneet sähköisiksi. Oppimisen apuna audiovisuaalisella materiaalilla on suuri merkitys. Oppiminen pelillistyy ja sähköistyy.
Oma mediasuhteeni muuttui tämän kehityksen myötä. Pyrin ottamaan haltuun sitä teknologista osaamista, jota sähköisen oppimateriaalin laatiminen edellyttää.
Niinpä lyijykynästä ja nuottipaperista olen siirtynyt tietokoneen nuotinkirjoitusohjelmiin, piirtoheitinkalvoista Driveen ladattuihin teksti- tai kuvapohjaisiin ohjeisiin ja YouTubeen omalle kanavalleni editoimiini ja lataamiini soitto-ohjeisiin.
![]() |
| Kuva 10. Kuvakaappaus YouTube-kanavastani |
4. Rokkimummon mediasuhde verrattuna ikätovereihin ja muuhun väestöön
Median keskeisin tehtävä elämässäni on pitää vanhus vireänä ja toimintakuntoisena mahdollisimman pitkään. Siksi olen hyvin valikoiva median käyttäjä. Terveyteen ja omasta kunnosta huolehtimiseen liittyvät kirjat, lehtiartikkelit ja internetin videoaineisto kiinnostavat.
Musiikinopettajataustani tekee minusta ehkä hieman erilaisen median käyttäjän kuin ikäiseni valtaväestö. [20]
Laaja kansainvälinen ystäväpiirini avartaa mediamaisemaani. Se on muodostunut lähinnä omaehtoisen musiikkipedagogisen ammattitaidon kehittämisen ja kansainvälisten kokoontumisien kautta. Ystäväpiirini koostuu aktiivisista ihmisistä, joilla on monipuolista tietoa, ymmärrystä ja osaamista taiteista, tieteistä ja yhteiskunnasta yleensä. Käsitys maapallon pienuudesta vahvistuu samaan aikaan, kun eri tapahtumien ja tekijöiden vaikutus toisiinsa sekä niiden keskinäisriippuvuus hahmottuu.
Taustani tekee minusta kuitenkin kriittisemmän median käyttäjän. Vierastan kaupallisia televisiokanavia ja niihin kytkeytyneitä median tuottajia, olipa kyse sitten varsinaisista televisio-ohjelmista tai eri sosiaalisen median kanaville syötetyistä videoklipeistä, artikkeleista tai kuvista. Vaikka en ole ortodoksinen tai puritaani viihdeohjelmien suhteen, ne tuntuvat nykyisessä henkitoreissaan kärvistelevässä, laajenevan sodanuhan maailmassa usein liian korneilta katsottaviksi.
Twitterin kohtalo harmittaa, sillä se on ollut itsellenikin tärkeä kansainvälinen keskustelu- ja tiedotuskanava. Vakavinta on, että Muskin aikana algoritmit ovat vinoutuneet suosimaan Venäjä-mielistä raportointia Ukrainan tilanteesta sekä erilaisten propagandasivustojen, ääriliikkeiden ja bottien vapaata mellastusta. [21]
Mastodon [23] on pyrkinyt vähän kerrassaan korvaamaan Twitteriä, mutta parhaassakin tapauksessa kestää vuosia, ennenkuin Fediverse [24] kehittyy sen todelliseksi haastajaksi. Twitter-tilini perustin vuonna 2012, Mastodoniin liityin 10 vuotta myöhemmin, viime syksynä.
Kuva 17. Sosiaalisen median trendit USA:ssa
Taulukko 3. Sosiaalista mediaa seuraamattomat ikäluokittain. Tilastokeskus.
![]() |
Viime vuosikymmenten aikana tapahtunut ruutuajan kasvu näkyy tässä voimakkaana. |
3.Musta ori, vuosien 1955–1960 televisiosarja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_ori_(vuosien_1955%E2%80%931960_televisiosarja)[viitattu 14.4.2023]









.png)















