Näkökulmia kriittiseen ajatteluun mediakasvatuksessa

Mitä on kriittinen ajattelu?

Miksi kriittinen ajattelu on tärkeää?

Näkökulmia kriittiseen ajatteluun mediakasvatuksessa

  Itsereflektiotaitoa ei voi korostaa liikaa. Kriittinen ajattelu edellyttää riittävää tietotaustaa, jota voi kehittää vain tutustumalla alan tutkimuskirjallisuuteen ja kriittisiin kasvatusteorioihin. Oma ajattelu, tavoitteet ja toiminta peilautuvat tällöin aiemmin tutkittuun tietoon ja sen kautta esitettyihin havaintoihin sekä näkemyksiin. 
Kriittinen ajattelu on sidoksissa kriittiseen, vahvaan lukutaitoon  (powerful literacy, Gee,1991). Se voi siten mahdollistaa toimivaa diskurssia, jossa kasvattaja tiedostaa myös omat arvonsa ja kykenee arvioimaan toimintansa seurauksia.

Mediakasvatuksen tavoitteiden määrittelystä ja arvioinnista 

 Kriittiset kasvatusteoreetikot Paulo Freire, Max Horkheimer, Theodor Adorno, Herbert Marcuse, Louis Althusser, Henry A. Giroux, Peter McLaren ja David Buckingham kiinnittivät tahoillaan huomiota kasvatustavoitteiden ja käytännön todellisuuden väliseen ristiriitaan ja kuiluun, jonka juurisyyt jossain määrin vaihtelivat riippuen maasta ja sen kasvatuskulttuurista. 
 Jos katsomme todellista, käytännössä näkyvää mediakasvatuksen tilannetta suomalaisessa yhteiskunnassa rehellisesti tänä päivänä, ymmärrämme tilanteen vakavuuden. Kellnerin ja Sharen (2007) peräänkuuluttamaa kriittistä solidaarisuutta voi löytää vain pienten piirien keskuudesta, mutta kovin laajasti nuoret eivät ymmärrä toimintaansa ja sen seurauksia sosiaalisessa mediassa. Tämä näkyy lisääntyneenä yksinäisyytenä, pahoinvointina, näköalattomuutena ja mielenterveysongelmina.

Dealing with Feeling

Sue Turnbullin (1998) havainnot sekä mediakasvattajan että opiskelijan enemmän tai vähemmän tiedostamattomista vaikuttimista ovat edelleen jossain määrin relevantteja. Tämä vaikuttaminen on kuitenkin neljännesvuosisadassa räjähdysmäisesti kasvanut nimenomaan järjestetyn koulutuksen ulkopuolella. Mediakasvatuksen kriittisen solidaarisuuden
(Kellner ja Share, 2007) tavoite tuntuu joka päivä karkaavan kauemmaksi. 
Turnbullin tavoittelema kriittinen medialukutaito, jossa diskurssi tuodaan konkreettisesti nuorten oman elämän tilanteisiin ja haasteisiin, on yhä edelleen tehokas osallistava ja aktivoiva keino. Vahvaan medialukutaitoon kuuluu kyky tunnistaa ja torjua tunteisiin vetoavat vaikutusyritykset ja manipulointi. Mediakasvatuksen haasteet liittyvät olennaisesti mediapsykologisiin ja jopa terapeuttisiin näkökulmiin. Kysynnän ja tarjonnan epäsuhta on suuri.

Anu Mustonen (2001) tuo esiin myös suostuttelun sitouttamiseen pyrkivän, yleensä kätketyn tavoitteen. Toisto, tunnekokemus, paneutuminen, muistiinpalauttaminen, vahvistaminen ja vakiinnuttaminen sitouttavat somevaikuttajan seuraajia. Mediakasvattaja asemoituu kilpailijaksi kasvatetettavan huomiosta voimatta käyttää samoja, eettisesti toisinaan kyseenalaisia menetelmiä.

Tulkintakehyksen tunnistaminen ja kriittinen ajattelu

 Framing (Mustonen, 2001) on yhä yleisesti tunnistamatta jäävä huomiotalouden vaikutusmuoto, jolla kyetään saavuttamaan sekä poliittisia että taloudellisia valtatavoitteita. Sekä suostuttelu (persuasion) että sosiaalinen vaikuttaminen (social influence) tapahtuvat usein tulkintakehyksen luomisella. Aina kyse ei ole jonkin asian, ilmiön tai ihmisryhmän positiivisesta kehystämisestä. Tulkintakehys voidaan luoda myös syyllistävässä, alentavassa tai alistavassa sävyssä. Tällöin somevaikuttaja esittää itsensä vastakohtana, esikuvana tai ongelman ratkaisijana, vaikka todellista ratkaisua ei huomata kysyä huomion kiinnittyessä negatiivisesti kehystettyyn kohteeseen.

Tällaisilla tulkintakehyksillä pystytään rakentamaan sosiaalista järjestäytymistä. Somevaikuttajan seuraajat kokevat yhteenkuuluvuutta ja voimaannuttavaa heimotunnetta. He omaksuvat tulkintakehysten kielen ja ajattelumallin, joka vahvistuu toistuessaan internetin eri keskusteluryhmissä ja kommenteissa. Tulkintakehyksistä voidaan rakentaa meemejä ja
iskulauseita, joiden kaiuttaminen lisää yhteenkuuluvuuden ja hallinnan tunnetta. Tätä ilmiötä ei ole Suomessa vielä tutkittu juuri lainkaan. 

Rokki- ja wannabe-faktamummona TikTok-luolan syövereissä

 TikTokilla on tällä hetkellä noin 1,3 miljoonaa suomalaista käyttäjää, jopa presidenttiehdokkaita myöten. PISA-tutkimustuloksia on yleensä ottaenkin perusteltua katsoa sosiaalisen median vaikuttavuuden valossa. 

 
                                

Kuva: Harto Pönkä, Somekatsaus 2023

Mediakasvattajia on myös jonkin verran mukana nuorten suosimilla sosiaalisen median kanavilla. Yhä useampi nuorisotyöjärjestö on mukana sosiaalisessa mediassa. Koska jokaisella alustalla on oma toimintalogiikkansa, sen synkronointi mediakasvatuksellisiin tavoitteisiin voi olla erittäin haasteellista. Kilpailu huomiosta johtaa tasapainotteluun viihteen ja tiedottamisen välillä, jossa hauskuuden tavoittelu voi hukuttaa viestin tarkoituksen. Kuitenkin jo pelkkä aikuisen läsnäolo saattaa luoda turvallisuuden tunnetta ja mahdollistaa vuorovaikutusta.

Pepsi -mainos media-analyysissä

Tehokkaat, ilmeitä paljastavat  lähikuvat ja tarinallisuus yhdistettynä tehokkaasti toistettuun musiikkiteemaan luovat katsojalle koukun, joka pakottaa seuraamaan tarinaa loppuun saakka. Näin sitoutetaan katsoja, jonka kulutustottumuksiin halutaan vaikuttaa. Mainostettavaa tuotetta ei tyrkytetä. Se tarjoillaan katsojalle hetkellisinä vilahduksina, jotka sisältyvät tarinan henkilöiden välisiin suhteisiin. 
Tarinan tulkintakehys osoittaa kohderyhmäksi nuoret, jotka todennäköisimmin juuri haluavatkin käyttää Pepsin tuotteita. Mainos pyrkii luomaan nuorille yhteenkuuluvuuden ja aktiivisuuden tunnetta, option mahdollisuudesta luoda parempaa maailmaa.
On helppo samaistua iloiseen ja yhteistä tavoitetta kohti kulkevaan joukkoon. Mainostettavaa tuotetta kuvaa vain yksi sana: sen nimi. Huomion kiintopiste näyttää olevan toisaalla. Negatiivisia mielleyhtymiä tuottavat elementit on minimoitu. 
Pepsi-mainos on muisto ajoista, jolloin suosittelualgoritmit eivät olleet vielä mainosmaailman valtavirtaa.

LÄHDE: 
Harto Pönkä, Sosiaalisen median tilastot ja käyttö Suomessa: somekatsaus 02/2024
Saatavissa: https://www.innowise.fi/fi/sosiaalisen-median-kaytto-suomessa-somekatsaus-022024/ 
Viitattu 16.2.2024

Hei, meihin vaikutetaan! - Mutta huomaammeko sitä?

 

Media vaikuttaa meihin magneetin tavoin

Medialukutaitoa opiskellaan koko elämä

                                Medialukutaito on vahvasti sidoksissa yksilön kognitiivisiin (tiedollisiin) kykyihin ja osaamiseen. Joka puolelta ympäröivä mediatodellisuus hahmottuu vain havainnointi- ja analysointitaitojen kautta. Koska mediateknologia kehittyy niin nopeasti, että harva ammattilainenkaan pysyy sen vauhdissa mukana, kriittinen median monilukutaito on ratkaisevan tärkeää yhteiskunnallisen vakauden ja demokratian toimivuuden turvaamiseksi.
Yksilön kognitiivinen kapasiteetti joko mahdollistaa tai rajoittaa kykyä yhdistää ja analysoida monikanavaisesti tuotettua informaatiota. Yhtä tärkeää kuin on kriittisesti analysoida mediasisältöä, sen lähteitä, tarkoitusperiä, kehystystä ja todenmukaisuutta, on myös kyetä itsereflektioon ja omien kognitiivisten vinoumien tunnistamiseen. Se edellyttää sekä nöyryyttä myöntää omat rajamme että valmiuksiamme havainnoida meitä ympäröivää mediateollisuutta ja -todellisuutta, josta valtaosa tapahtuu tiedostamattamme.
 

Medialukutaito on yksilön kyky, mutta siitä hyötyy koko yhteiskunta. 

                                Mediakasvatuksen tehtävä on luoda osaamista, resilienssiä, yhtenäisyyttä ja toivoa. Tätä meidän on joka päivä teroitettava itsellemme. Potter (2016) vertaa sään ja median vaikutuksia keskenään. Kuten sää, media on aina ympärillämme. Kummatkin vaikuttavat meihin joka päivä hyvässä ja pahassa. Meidän on koulutettava itseämme pystyäksemme havaitsemaan mediavaikutusten  ilmenemismuotoja.

                                 Itselleni on ollut turhauttavinta nähdä, miten helposti ympärilläni tapahtuu hurahtamista erilaisiin informaatiokoukkuihin, klikkiotsikoihin, syötteihin ja tunnevaikuttamiseen varsinkin sosiaalisessa mediassa. Tuntuu, että väärän informaation oikaisemisessa ollaan koko ajan aivan liian jäljessä. Tunnistan myös itsessäni ahdistuksen ja huolen siitä, mihin median kautta eteen tulviva maailma on menossa. Ymmärrän, että mieltään ja kehoaan on suojeltava mediastressiltä. Omaa harkintakykyä ja malttia on kehitettävä.

Median vaikutukset pinnalla ja pinnan alla

                                Potter (2016) havainnoi median vaikutuksia toisaalta välittömästi näkyvinä ilmentyminä ja reaktioina vastaanotettuun informaatioon, toisaalta pinnan alla, tiedostamattomassa tapahtuvina prosesseina ihmisten mielissä, ajattelu- ja toimintatavoissa sekä arvoissa. Vaikka lähinnä viihdeteollisuus on jo television yleistymisestä alkaen tarjonnut fiktiivisiä väkivaltanarratiiveja, olen alkanut havaita kovempien arvojen näkymistä yhteiskunnassamme vasta 2020-lukua lähestyttäessä. 

                                Vanha Raamatun kertomus roskasta lähimmäisen ja tukista omassa silmässä kertautuu Potterin toteamuksessa, että ihmisillä on taipumus uskoa mediavaikutusten tapahtuvan lähinnä toisille ihmisille eikä itselle. Meille mediakasvatustaitoa tavoitteleville tämän taipumuksen tiedostaminen on erityisen tärkeää. Siksi mediakasvatuksellisen lähestymistavan tulee olla vuorovaikutuksellinen ja keskusteleva. Mahdollisuus myös omaan virhearvioon ja väärään johtopäätökseen on pidettävä mielessä. Kriittinen palaute itselle tulee ottaa vakavasti.

Vaikutusten analysointitaidot

                                Valtaosa toiminnastamme ja ajattelustammekin tapahtuu autopilotilla, automaattiohjauksella, jossa yleensä olemme ennättäneet jo toimia ennen kuin laajempi ja tarkempi harkinta omista päätelmistä ja niiden seurauksista läpäisee ymmärryksemme. Tällöin olemme kenties ehtineet jo ajautua törmäyskurssille ja vastakkainasetteluun, jossa vasta-argumentoija poteroituu kantaansa entistäkin vahvemmin.

                                Mediapsykologi Anu Mustonen varoittaa stereotypioista, joita median todellisuutta yksinkertaistava ja jäykästi yleistävä viestintä voi aiheuttaa. Vielä 2000-luvun alussa ei osattu odottaa, että siitä tulisi kahdessakymmenessä vuodessa suoranainen vaikuttamisen tehokeino, joka tulisi ruokkimaan populistista politiikkaa ja syrjiviä, jopa rasistisia sekä polarisoivia jakolinjoja yhteiskuntiin. 

 

Kognitiiviset vaikutukset

                                Mediakasvattajan on hyvä tunnistaa näkyvien mediapersoonien merkitys lasten ja nuorten roolimalleina, joiden ehkä tiedostamaton etsiminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Pienen tytön Disney-prinsessa ja pojan Supermies vaihtuvat kasvaessa tubettajien ja somevaikuttajien ihailuksi ja seuraamiseksi. Useimmat somevaikuttajat toimivat altruistisesti ja empaattisesti, mutta on myös pieni joukko, joka ajaa omaa poliittista agendaansa sekä piiloviestein että avoimesti.

                                Pitkäaikainen kognitiivinen altistus jättää jäljen tiedostamattomaan ajatteluun, uskomuksiin ja toimintatapoihin, jotka vähitellen muuttuvat myös näkyviksi yhteiskunnassa (Potter, 2016). Hermoverkkoihin vaikuttava toisto voi synnyttää myös riippuvuutta, jota kuuluminen verkkoyhteisöön vahvistaa. Itsereflektiotaito on mediakasvatuksen parissa työskentelevälle kriittisen tärkeää ja sitä on kehitettävä koko ajan.

Emotionaaliset vaikutukset

                                Median vaikutukset voivat olla jopa fysiologisia ja tuntua koko kehossamme, jos vastaan tuleva informaatio herättää voimakkaita tunteita. Siinä missä tunteisiin vetoava elokuva synnyttää joksikin aikaa vahvoja emootioita, mutta jää lopulta vain tunnemuistoksi, kuohuttava uutinen voi puolestaan vaikuttaa käsitykseemme ympäröivästä todellisuudesta ja jopa äänestyspäätöksiimme. 

                                 Stefan Aufenanger painottaa pysähtymistä tunnepitoisen informaation äärelle, jotta moraalisten, sosiaalisten, emotionaalisten ja esteettisten ulottuvuuksien tunnistaminen informaatiosta on mahdollista. Mediakasvattaja tuskin koskaan voi olla liian harkitsevainen. Meillä aikuisilla on myös suuri vastuu nuorista, jotka joutuvat kohtaamaan paitsi ahdistavia mediasisältöjä myös vihamielistä ja syrjivää verkkoviestintää.

Median vaikutus sosiaalistumisessa

                                Mustonen (2001) viittaa Heathiin ja Bryantiin (1992), jotka ovat tutkineet median vaikutusta lasten ja nuorten käsitykseen todellisuudesta. Korona-ajan jälkeen tehdyissä kyselytutkimuksissa kävi ilmi, että poikkeusolot ja suljettu yhteiskunta olivat merkittävästi lisänneet erityisesti tyttöjen ahdistuneisuutta (THL, 2021)[1]. 

                                Toisaalta nettiyhteisöt ovat jossain määrin ottaneet perheenjäsenten paikkoja perheiden yhdessä vietetyn ajan merkittävästi vähentyessä ja heidän entistä harvemmin jakaessa samoja mediakokemuksia (Potter, 2016, s. 151). Positiivinen, nuoren sosiaalistumista ja kehittymistä tukeva verkkoyhteisö voikin olla kasvun kannalta hyvin merkittävä. Vastaavasti syrjinnän ja kiusaamisen kokemukset voivat aiheuttaa pitkäaikaisia, vakavia ja vaikeasti korjattavia vaikutuksia. Verkossa välittävä aikuinen voi tuoda lohtua ja toivoa ongelmissa kamppailevalle nuorelle.

Median vallankumouksellinen mahti

                                J. Wiio (2006) viittaa Hämäläisen ja Heiskasen raporttiin (2004), jossa mediateknologiakehityksen murrosta voidaan pitää kolmantena teollisena vallankumouksena.  Se, mitä tänään tiedämme tekoälystä, informaatiovaikuttamisesta ja mediajättien vallasta, vahvistaa moninkertaisesti 2000-luvun alun oletukset. Kamppailu progressiivisen ja konservatiivisen mediatodellisuuden välillä on jokapäiväistä. Olemme  mukana siinä halusimmepa tai emme. 

Lähde

1. Peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisten ahdistuneisuus ja yksinäisyys lisääntyivät merkittävästi korona-aikana. Saatavissa: https://thl.fi/-/peruskoulun-8.-ja-9.-luokkalaisten-ahdistuneisuus-ja-yksinaisyys-lisaantyivat-merkittavasti-korona-aikana [Viitattu 25.1.2024]

Suhteita ja mediasuhteita

1. Lapsuuteni mediasuhde

Kuva1. Kotialbumi. 
Prince, lapsuuteni collieiden esi-isä.

  Kuva 2. Kuvakaappaus, 

Pikku-Marjan eläinkirja, Laura Latvala

Ollessani viisivuotias minut nostettiin sukujuhlissa tuolille, jolta lausuin tämän runon Laura Latvalan eläinkirjasta.[1] Osasin sen ulkoa, ja reippauteni hämmästytti sukulaisia. Äitini varmaankin oli opettanut runon minulle, mutta pian halusin oppia lukemaan ihan itse.

Lasten radio 

Tärkein media oli lasten radio, joka oli kuunneltavissa joka lauantai klo 16. Suuri oli suru, jos se ennätti huomaamatta mennä ohi, koska uusintoja siitä ei tullut. Loppupäivä oli silloin piloilla.

Lasten radion mieleenpainuvimpia hahmoja olivat Marjatta ja Martti Pokela lauluineen sekä Noita ” Voi tikkerperi!” Nokinenä, Marja Korhonen. Television Sirkus Papukaijassa (”Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki”)  suolaa sirotellut fakiiri Kronblom, Nils Hedengren, Onni-klovni, Onni Gideon Tervonen sekä Kylli-täti, taiteilija Kylli Koski ovat myös ikimuistoisia, legendaarisia hahmoja.[2]

Lukutoukka

Lapsena olin lukutoukka. Muistan ensimmäisen luokan opettajani turhautuneen siitä, etten enää oikein jaksanut opetella tavaamaan, koska osasin lukea  jo kouluun mennessäni. Ahmin kirjoja eikä kotonani liioin arvostettu, että kirjan maailmaan pudotessani unohdin kaiken muun ympärilläni. 

Asuimme maalla. Viikon odotetuin tapahtuma oli kirjastoauton saapuminen. Vieläkin muistan siitä huokuneen lämmön, kirjojen tuoksun ja innon uusien kirjalöytöjen tekemisestä.

Musta ori, Lassie ja Rin Tin Tin

Kuva 3. Kuvakaappaus Eka Musta ori, YouTube

Ensimmäisiä TV-sarjoja, joihin koukutuin oli Mainos TV:n esittämä USA:lainen pojan ja hevosen, Joeyn ja Furyn, suhdetta tunteikkaasti kuvannut Musta ori. [3] 

1960-luvun mustavalkotelevisioihin ilmestyi myös USA:ssa 1950-luvulla tuotettu Rin Tin Tin [4], saksanpaimenkoirasta kertova sarja, joka ohjelmaformaattina osoittautui niin elinvoimaiseksi, että monet tuottajat tekivät myöhemmin siitä monia omia versioitaan.

Kuva 4: Lassie-TV-sarjan sankarikoira

 

Toinen koirahahmo, Lassie [5], oli myös oma suosikkini osittain siksi, että lapsuudenkodissani kasvatettiin pitkäkarvaisia collieita.  Kaikille eläimen ja lapsen suhdetta käsitelleille tuon ajan tv-tuotannoille ja elokuville oli yhteistä pyrkimys ihmisen ja luontokappaleen välisen suhteen erikoislaatuisuuden ja kiintymyksen kuvaamiseen. Lapsen vastanäyttelijänä oli elävä eläin, ei piirroshahmo tai kone.

Vahvan muistijäljen ovat jättäneet myös Bonanza-sarja vetävine teemamusiikkeineen  sekä herttainen Pieni talo preerialla, jossa lännentarinoihin oli taitavasti piilotettu perheenjäsenten keskinäisiä lämpimiä suhteita ja perheyhteyden arvoa korostaneita juonenkäänteitä.

Huolettoman lapsuuden loppu

Viihdesarjojen luoma amerikkalainen unelma murskaantui, kun eräänä syksyisenä päivänä tulin kotiin koulusta ja sisään astuessani kuulin auki olleesta radiosta uutistoimittajan äänen. Presidentti John F. Kennedy on ammuttu. [6] Olin ihaillut tyylikästä presidenttiparia enkä voinut kuvitella, miksi kukaan haluaisi heille pahaa. Kokemus oli niin suuri shokki, että se jäi lähtemättömästi tuolloin kolmasluokkalaisen mieleen.

Kesällä koirani, pitkäkarvainen collie Lulu, oli kuollut jäätyään auton alle. Haavoittumattomuuden illuusio oli särkynyt.

Muuttuva musiikkimaku

Rakastin musiikkia, laulamista ja soittamista. Kipparikvartetti vaihtui Beatleseihin 1960-luvulla. Putte possun nimipäivät jäivät taakse ja tilalle tuli All My Loving. Mustavalkoisesta televisiosta katsottiin vuoroin Beatles-huumaa, vuoroin Vietnamin sotaa. Oli vaikea kuvitella, että kumpikaan ikinä loppuisi.

Batman, Bond ja Blues Brothers

Kuva 5. Batman–Lepakkomies televisiosarja 

Viihdemaailman murros muutti mediasuhdettani. Alkuperäinen Batman-sarja [7] oli hauska ja sen parissa saattoi viihtyä koko perhe. Mediakasvatusta 1960-luvulla  kuvastaa kuitenkin se, että sarja kiellettiin elokuussa 1967,  koska TV:n uusi ohjelmaneuvosto piti sitä liian väkivaltaisena. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin se pääsi jälleen ohjelmistoon. 

Tyrmäävän tosikkomaista toimintaa

Kun Warner Bros lähti hakemaan uutta nostetta Batman-hahmolle elokuvalla Batman-paluu (Batman Returns) vuonna 1992, siitä puuttuivat alkuaikojen huumori sekä hauskat repliikit ja juonenkäänteet.[8] Tyyli alkoi lähestyä myöhempiä tusinatuotannon toimintaelokuvia. Se oli synkempi ja sellaisena suuri pettymys ei pelkästään itselleni, vaan suurimmalle osalle katsojista.

Sama ilmiö huumoripilkkeen katoamisesta silmäkulmasta toistui myös legendaarisen Blues Brothers -elokuvan kohdalla. Vuoden 1980 Blues Brothers luokiteltiin neljän tähden elokuvaksi, jossa rivien välissä kantaa ottanutta juonta ryydittivät hulvattoman hauskat kohtaukset ja hienosti toteutettu musiikki.[9]  Blues Brothers 2000 sai vain kaksi tähteä. Syy on sama kuin Batman-versioiden ja James Bond-elokuvien kohdalla:  Tunnekirjo latistui, henkilöhahmoista tuli stereotyyppisiä ja juoni muuttui 2000-lukua kohti mentäessä teennäiseksi pakkopullaksi. 

2. Nuoruuteni mediasuhde, ensimmäiset vempeleet ja vekottimet

Kuva 6. Kotialbumi. Lapsuudenkuva uimareissulta

Teini-ikäisenä innostuin kuvien ja äänen tallentamisesta. Ensimmäinen hankintani osui silmään Anttilan postimyyntikuvastosta. Se oli Kodak Instamatic-filmikamera [11] kuuluisaan ”Anttilan hintaan” 9,90 mk, eli ei kymmenen markkaa, vaan yhdeksän markkaa ja 90 penniä. Kuva oli kokoa 9x9 cm. Neliömäisenä se oli kuin nykyisten Instagram-kuvien edeltäjä.

Kuva 7. Kodak Instamatic-kamera

Philipsin kasettinauhuri saattoi sekin tulla vastaan Anttilan postimyyntiluettelosta. Se mullisti mahdollisuuden sekä kuunnella että äänittää musiikkia.[12]  Kasetteja kertyi vuosien varrella kasoittain.

Kuva 8. Philips kasettinauhuri 1960-l

1980-luvulla Sony Walkman nosti sekä kasettinauhurien tason että omat äänen- ja musiikin tallennusmahdollisuuteni täysin omaan luokkaansa. 

Kuva 9. Sony Walkman Nauhuri

”Joka koneeseen tarttuu, se koneisiin hukkuu.”  
Otto Romanowski

Ensimmäinen suhteeni tietokoneeseen liittyi kasvatustieteen opintoihini 1970-luvulla. Meidän piti opetella käyttämään reikäkortteja syöttääksemme kasvatustieteen laitokselta tietoja Otaniemessä sijainneeseen suurtietokoneeseen.

”Bad input, illegal format” oli yleisin vastaus yrityksiimme ja 

prosessi tyssäsi siihen. 1980-luvun puoliväliin saakka uskoin, Kuva 10. Reikäkortti [13]                         etteivät tietokoneet ikinä tulisi olemaan minun juttuni, mutta                                 toisin kävi.

3. Murkkupesän kansantaiteilijan mediasuhde

Amiga

1980-luvulla markkinoille alkoivat ilmestyä ensimmäiset mikrotietokoneet. Kilpailu valmistajien kesken oli kovaa. Myös käyttöjärjestelmät kilpailivat keskenään. 

Ensimmäinen oma tietokoneeni oli Amiga[14], Commodore 64:n seuraaja, jolla tein tuolloin sovitukseni ja sävellykseni.  Amiga oli ensimmäinen kotitietokone, jossa oli moniajo-ominaisuus sekä Paula-äänipiiri. Ne olivat välttämättömiä musiikin teossa ja nuotinkirjoituksessa. Amigalle oli myös nuotinkirjoitusohjelmisto Deluxe Music, jota mainostettiin tähän tapaan:

"Deluxe Music tarjoaa tarkimman standardin musiikin Kuva 1. Kuva 11. Amiga_500                         nuotinnäyttö- ja muokkausominaisuudet, joita olen koskaan nähnyt... se on joustava, yksityiskohtainen sävellysohjelma”.

Apple

1980-luvun lopulla työskennellessäni Kuopion Musiikkilukiossa, järjestimme yhdessä tuolloin Sibelius-Akatemiassa musiikkiteknologiaa opettaneen Otto Romanowskin kanssa tietokonemusiikin viikonloppukurssin kuopiolaisille opettajille. Kurssin ansiosta tulin itsekin hankkineeksi “kottaraisenpöntön”, Macintosh Plus-tietokoneen, jota käytin 1990-luvun puoliväliin saakka.[15]   

 Kuva 12. Macintosh_Plus                                                                        

Windows PC

Kun Windows-käyttöjärjestelmä tuli myös PC-maailmaan kopioituaan ikonien käytön Applelta itselleen, irtauduin noin  kymmeneksi vuodeksi Applesta. Opettelin editoimaan videoita Adoben Premiere Elements -ohjelmalla ja myöhemmin myös Premiere Prolla.

 Kuva 3.Nokia_3310

 

Nokia

Kun Neuvostoliitto hajosi ja idänkauppa romahti, Suomeen tuli lama. Silloin Nokian matkapuhelinteollisuus nousi Suomen talouden pelastajaksi 1990-luvulla.

Oma ensimmäinen kännykkäni oli Nokian 3310.[16]

Stereot

1980-luvulla kodin medialaitteisto laajeni  radiosta, tv:stä ja kasettisoittimesta

stereokennoon, jossa vahvistin, kasettisoitin ja LP-levysoitin yhdistettiin stereokaiuttimiin. Ennätinkin kerätä valtavan LP-levykokoelman ennen kuin CD-soittimet yleistyivät 1990-luvulla. Nyt hyllyjä täyttävät myös lukemattomat CD- ja DVD-levyt.

VHS

Videokamerat alkoivat yleistyä 1980-luvun lopulla. Ensimmäiset olivat suurikokoisia ja tallensivat leveälle VHS-nauhalle. 

Kun koulun juhlia ja tapahtumia alettiin tallentaa videolle, siitä oli paljon apua seuraavien suunnittelussa ja oman esiintymisen kehittämisessä. Tallennus mahdollisti myös ainutlaatuisten hetkien mieleen palauttamisen jälkeenpäin vuosienkin päästä. Myös esiintymisien ja oppimistapahtumien tarkastelu tallenteelta yhdessä katsoen ja havainnoiden paransi itseohjautuvuutta ja oman toiminnan arviointia.

Magneettiraidalle tallentanut VHS-formaatti [17] sai vähän kerrassaan väistyä digitaalisen miniDV:n [18] ja DVD-levyjen myötä. 

    Kuvat 4.- 6. Digital_Video, MiniDisc-soitin ja DAT-nauha              

1990-luvun siirtymiä analogisesta tallennusmuodosta digitaaliseen olivat MiniDisc [18] - ja DAT-nauhat [19] ja soittimet.

Teknologinen kehitys on ollut niin nopeaa ja huimaa, että on ollut vaikeaa pysytellä mediamaailman käänteissä mukana. Musiikinopettajan työssä tämä on ollut hyvin monimuotoista soitinmaailman ja äänentoiston sähköistyessä. Hyppy nokkahuiluista, urkuharmoonista ja liitutauluista syntesoijiin, sähkökitaroihin ja -bassoihin, vahvistimiin, langattomiin mikrofoneihin, digitaalimikseriin, äänentoistojärjestelmiin, dokumenttikameroihin, dataprojektoreihin ja älytauluihin on saanut opettajanpöydän järjestelmineen ja vipstaakeineen näyttämään lentokoneen ohjaamolta. Ei ihme, että monet kollegani ovat kieltäytyneet yrittämästä pysytellä kehityksen aallonharjalla. 

 Kuva 7. Näkymä musiikkiluokkani opettajanpöydältä. 

Vas.digitaalimikseri, langattomien mikrofonien vastaanotinpino, tietokone, dokumenttikamera, 2.tietokonenäyttö 

Viimeiset opettajavuoteni halusin käyttää holistisempaan näkökulmaan musiikista osana mediaa ja maailmankuvan muodostusta. Pyrkimykseni oli avata oppilaideni silmät ja korvat musiikin ja median maailmankuvaa muokkaavalle vaikutukselle. Tahdoin kannustaa heitä omaehtoisuuteen ja itsenäiseen ajatteluun sekä yhteistyöhön. Halusin heidän näkevän median voiman ja oppivan käyttämään sitä itselleen hyödyllisellä ja järkevällä tavalla. 

Musiikinopetuksen työtavat ja välineet ovat muuttuneet 45 vuodessa paljon. Aloittaessani vuonna 1977 Rank Xerox-kopiokone oli uusinta hottia spriinhajuisten vahaskopioiden jäädessä historiaan. Kopiokoneet ovat jonkin verran tuona aikana kehittyneet. Niillä voi lähettää ja avata sähköpostiviestejä ja niiden verkkokäyttöominaisuudet laajenevat.

Kuva 8. Sibelius-nuotinkirjoitusohjelma

Oppikirjat ovat hyvin pitkälti siirtyneet sähköisiksi. Oppimisen apuna audiovisuaalisella materiaalilla on suuri merkitys. Oppiminen pelillistyy ja sähköistyy.

 

Oma mediasuhteeni muuttui tämän kehityksen myötä. Pyrin ottamaan haltuun sitä teknologista osaamista, jota sähköisen oppimateriaalin laatiminen edellyttää. 

Niinpä lyijykynästä ja nuottipaperista olen siirtynyt tietokoneen nuotinkirjoitusohjelmiin, piirtoheitinkalvoista Driveen ladattuihin teksti- tai kuvapohjaisiin ohjeisiin ja YouTubeen omalle kanavalleni editoimiini ja lataamiini soitto-ohjeisiin.

Kuva 10. Kuvakaappaus YouTube-kanavastani

Kuva 9. Kotitietokone.                          

 4. Rokkimummon mediasuhde verrattuna ikätovereihin ja muuhun väestöön

Suhteeni elokuviin ja kirjoihin on säilynyt läheisenä koko elämäni ajan. Niitä sekä varsinkin televisiosarjoja kohtaan olen kuitenkin tullut koko ajan kriittisemmäksi. Aiheen ja sen käsittelytavan on oltava erityisen kiinnostava ja liityttävä konkreettisesti ympäröivään todellisuuteen, jotta raaskin käyttää aikaa TV:n katsomiseen tai lukemiseen. 

Kuva 11.Canva: Kaukosäädin on valtakeppi

Äänikirjoista on tullut itselleni hyvin tärkeitä. Jos kiinnostava kirja on saatavana vain e-kirjana, kopioin sen puhelimeni muistiinpanot-sovellukseen, josta puherobotti lukee sen minulle lenkkeillessäni tai tehdessäni kotiaskareita. Mikäli äänikirja osoittautuu timanttisen tärkeäksi tietoiskuksi ja helmeksi, ostan lopulta sen myös painettuna versiona.

Median keskeisin tehtävä elämässäni on pitää vanhus vireänä ja toimintakuntoisena mahdollisimman pitkään. Siksi olen hyvin valikoiva median käyttäjä. Terveyteen ja omasta kunnosta huolehtimiseen liittyvät kirjat, lehtiartikkelit ja internetin videoaineisto kiinnostavat.

    Kuva 12. Canva: Facebook-päivitys

Ennen kuin aloin opiskella mediakasvatusta Facebookilla oli minulle suurempi merkitys kuin nyt. Seurasin sitä aktiivisemmin. Tykkäilin kavereideni julkaisuista ja julkaisin itsekin enemmän. Saatoin uudelleenpostata kiinnostaviksi tai vain hauskoiksi kokemiani julkaisuja. Ajan oloon olen tullut sitä kohtaan yhä kriittisemmäksi. Olen alkanut haluta pitää välimatkaa koko Meta-konserniin, vaikka en sieltä ole kokonaan poistunut. Instagram vaikuttaa yhdeltä tärkeimmistä viestintäkanavista ja yhdistää sen käyttäjiä yli rajojen. Sitä korvaavaa yhteisöpalvelualustaa on vaikea löytää.

Musiikinopettajataustani tekee minusta ehkä hieman erilaisen median käyttäjän kuin ikäiseni valtaväestö. [20] 

Taulukko 1.Mediakasvatuksen perusteet. Sosiaalisen median palvelujen käyttö 2020. Tilastokeskus.

 

Ei yllätä, ettei oma ikäluokkani esim. juuri TikTokia tai Snapchatia käytä. Itsekin olen suhtautunut siihen varauksellisesti, mutta tehtyäni käyttäjätunnukset sinne näin, miten tärkeää aikuisten on olla siellä, missä nuoret ovat. Mediakasvatuksen ei pidä olla vain virallisesti toteutettua ja rajattua. Sen tulee ulottua koko mediamaailmaan.

 Vielä kymmenen vuotta sitten tuntui ahdistavalta ajatus, ettei aamukahvipöytään olennaisesti kuuluisi postilaatikosta haettu päivän sanomalehti. Ilmastotietoisuus ja digitalosoituminen muuttivat kuitenkin paperin rajattoman käytön tarpeettomaksi. Kuten harvenivat monisteet oppitunneiltani, niin harvenivat myös printtituotteet postiluukustani. Kännyssä mukana kulkevat uutiset ovat paljon kätevämpiä lukea. Olen kuitenkin halunnut tukea sanomalehdistöä kestotilaamalla sähköiset paikallislehdet.

Kuva 13. Canva: Aamukahvi ja pulla

Kuva 14. Canva: Elämä ruudun takana

Laaja kansainvälinen ystäväpiirini avartaa mediamaisemaani. Se on muodostunut lähinnä omaehtoisen musiikkipedagogisen ammattitaidon kehittämisen ja kansainvälisten kokoontumisien kautta. Ystäväpiirini koostuu aktiivisista ihmisistä,  joilla on monipuolista tietoa, ymmärrystä ja osaamista taiteista, tieteistä ja yhteiskunnasta yleensä. Käsitys maapallon pienuudesta vahvistuu samaan aikaan, kun eri tapahtumien ja tekijöiden vaikutus toisiinsa sekä niiden keskinäisriippuvuus hahmottuu. 

Oikein käytettynä sosiaalinen media on valtava voimavara.

Taustani tekee minusta kuitenkin kriittisemmän median käyttäjän. Vierastan kaupallisia televisiokanavia ja niihin kytkeytyneitä median tuottajia, olipa kyse sitten varsinaisista televisio-ohjelmista tai eri sosiaalisen median kanaville syötetyistä videoklipeistä, artikkeleista tai kuvista. Vaikka en ole ortodoksinen tai puritaani viihdeohjelmien suhteen, ne tuntuvat nykyisessä henkitoreissaan kärvistelevässä, laajenevan sodanuhan maailmassa usein liian korneilta katsottaviksi. 

Olen itse tuottanut sisältöä sosiaaliseen mediaan vuodesta 2009, jolloin loin ensimmäisen Facebook-tilini. Vuonna 2011 perustin itselleni YouTube-kanavan, jonne olen ladannut soitto-ohjevideoita sekä tallenteita konserteistamme ja esiintymisistämme.

Työurani aikana olen ollut mukana opettajille yleisesti järjestetyssä  myös mediaan liittyvässä täydennyskoulutuksessa, mutta ennen kaikkea olen itse pyrkinyt olemaan aktiivinen ja kehittämään taitojani. Sosiaalisen median kautta olen myös tutustunut uusiin ihmisiin oman ammattiryhmäni ulkopuolelta. 

Viime aikojen huolestuttavimpia ilmiöitä sosiaalisessa mediassa on ollut Twitterin kohtalo multimiljardööri Elon Muskin ostaessa sen haltuunsa. Ennen tiede- ja faktapohjaiseen tiedonvälitykseen sekä nettietikettiin sitoutunut somekanava on muuttunut roskaa sisältäväksi sekamelskaksi, jossa asialliset twiitit hukkuvat turhanpäiväiseen jankkaamiseen ja jopa salaliittoteorioihin tai propagandaan. 
Twitterin kohtalo harmittaa, sillä se on ollut itsellenikin tärkeä kansainvälinen keskustelu- ja  tiedotuskanava. Vakavinta on, että Muskin aikana algoritmit ovat vinoutuneet suosimaan Venäjä-mielistä raportointia Ukrainan tilanteesta sekä erilaisten propagandasivustojen, ääriliikkeiden ja bottien vapaata mellastusta. [21]

 

Kuva 15. Kuvakaappaus Elon Muskin Twitter-profiilista

Musk näyttäytyy muka huolettomana "nothing"-veikkona, mutta hänen tarkoitusperänään näyttää olevan rajaton vallan tavoittelu. 

Hänellä vaikuttaa olevan omnipotenttisuusvinouma, jossa suuri omaisuus ruokkii harhakäsitystä kaikkivoipaisuudesta.[22] 

 

Kuva 16. Kuvakaappaus Elon Muskin Twitter-postauksesta

Monet Twitterin käyttäjät ovat heränneet mahdollisuuteen sen kuolemasta. 
Mastodon [23] on pyrkinyt vähän kerrassaan korvaamaan Twitteriä, mutta parhaassakin tapauksessa kestää vuosia, ennenkuin Fediverse [24] kehittyy sen todelliseksi haastajaksi. Twitter-tilini perustin vuonna 2012, Mastodoniin liityin 10 vuotta myöhemmin, viime syksynä. 

Seuraava Tilastokeskuksen taulukko kuvaa eri alustojen käyttöä Suomessa koko väestön osalta vuosina 2020-2021. [25]

Taulukko 2. Sosiaalisen median eri palveluita käyttävien osuus 2020-2021. Tilastokeskus.

Omaa tapaani käyttää sosiaalista mediaa kuvaa se, että itselläni on käyttäjätunnukset kaikille noille alustoille. Aktiivisuuteni eri kanavilla vaihtelee. TikTok-sovellus on erillisessä puhelimessani. Irroitin sen myös kotini WiFi-verkosta, kun paljastui, miten se vakoilee ja seuraa kaikkea mahdollista, mitä se puhelimestani löysi.

USA:ssa on oltu jo jonkin aikaa huolestuneita TikTokin kiinalaisyhteyksistä. Sen käyttö on kuitenkin kasvussa myös siellä.[26]

Suosituimmat yhteisöpalvelut USA:ssa 2023:

1.YouTube

2.Facebook

3.Instagram

4.TikTok

5.Snapchat

6.Twitter

 Kuva 17. Sosiaalisen median trendit USA:ssa

Taulukko 3. Sosiaalista mediaa seuraamattomat ikäluokittain. Tilastokeskus.

Suomessa on yhä lähinnä varttuneempaa väestöä, jotka eivät koe tarvitsevansa sosiaalista mediaa ja jopa vierastavat sitä. Monet heistä saattavat silti olla hyvinkin aktiivisia lehtien ja kirjojen lukijoita, television katsojia tai vaikkapa järjestöihmisiä. Älylaitteet voivat olla niihin tottumattomalle haaste. Myös ikääntymiseen liittyvä motoriikan, näön ja kuulon heikentyminen voi vähentää tietokoneen ja kännykän käyttöä.

Taulukko 4. Sosiaalisen median seuraaminen jatkuvasti. Tilastokeskus.

Omassa puhelimessanikin on ruutuaikaa mittaava ja ajankäyttöä vertaileva sovellus. Vaikka se on vain suuntaa antava, se on myös jossain määrin hyödyllinen. 

Seuraavat taulukot havainnollistavat eri ikäryhmien käyttämää ruutuaikaa. 

Jaottelu vasemmalta oikealle: Alfa-, Z-, Y-, X- ja boomer-sukupolvet. 

Toinen vasemmalta, Z-sukupolvi, käyttää haastattelututkimusten perusteella 74% ajasta netissä ja katsoo puhelintaan keskimäärin 30 kertaa tunnissa.

Taulukko 5. Keskimääräinen ruutuaika sukupuolen mukaan. Tilastokeskus.

 

Vain nuorten ja nuorten aikuisten ryhmässä tytöt käyttävät poikia enemmän ruutuaikaa. Viettävätkö pojat ruudun ääressä enemmän aikaa pelien merkeissä? Myös yli 65-vuotiaitten ikäryhmässä miehet ovat naisia aktiivisempia. 

Taulukko 6. Ruutuajan painottuminen iltamyöhään. Tilastokeskus.

Ruutuaika painottuu iltamyöhäiseen. Olen huomannut tämän haasteena myös itselleni. Myöhäinen ruudun tuijottaminen voi heikentää unen laatua ja lyhentää kestoa etenkin, jos seuraavana on työ- tai koulupäivä.[27]

Taulukko 7. Ruutuajan voimakas kasvu viime vuosikymmeninä. Tilastokeskus.

Viime vuosikymmenten aikana tapahtunut ruutuajan kasvu näkyy tässä voimakkaana.

 

 

Lähteet:

1. Pikku-Marjan eläinkirja. https://www.storytel.com/fi/fi/books/pikku-marjan-eläinkirja-916278?appRedirect=true [viitattu 14.4.2023]

2.YLE Lastenohjelmien historiaa. Saatavissa: https://vintti.yle.fi/yle.fi/lastenjuhlat/iso_historiaa.html [viitattu 14.4.2023]

3.Musta ori, vuosien 1955–1960 televisiosarja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_ori_(vuosien_1955%E2%80%931960_televisiosarja)[viitattu 14.4.2023]

4. Rin Tin Tin. Saatavissa:https://fi.wikipedia.org/wiki/Rin_Tin_Tin [viitattu 14.4.2023]

5.Lassie.Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lassie [viitattu 14.4.2023]

6.Presidentti John F. Kennedyn salamurha.Saatavissa:https://fi.wikipedia.org/wiki/John_F._Kennedyn_salamurha [viitattu 14.4.2023]

7.Batman – Lepakkomies televisiosarja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Batman_%E2%80%93_Lepakkomies_(televisiosarja) [viitattu 14.4.2023]

8.Batman - paluu. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Batman_%E2%80%93_paluu  [viitattu 14.4.2023]

9.Blues Brothers (1980) - Ratings - IMBd. https://www.imdb.com/title/tt0080455/ratings/?ref_=tt_ov_rt [viitattu 09.10.2023]

10. Blues Brothers 2000 (1998) - Ratings - IMDb https://www.imdb.com/title/tt0118747/ratings/?ref_=tt_ov_rt [viitattu 09.10.2023]

11.Kodak Instamatic. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kodak_Instamatic [viitattu 15.4.2023]

12.Kasettinauhuri. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Nauhuri [viitattu 15.4.2023]

13.Reikäkortti. http://suomentietokonemuseo.fi/vanhat/fin/laite_fin.htm [viitattu 15.4.2023] 

14.Amiga 500. Saatavissa:https://fi.wikipedia.org/wiki/Amiga_500 [viitattu 15.4.2023]

15.Macintosh Plus. Saatavissa:https://en.wikipedia.org/wiki/Macintosh_Plus [viitattu 15.4.2023]

16.Nokia 3310. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Nokia_3310 [viitattu 15.4.2023]

17.VHS, Video Home System. Saatavissa:https://www.kansallismuseo.fi/fi/kuukauden-esineet/2007/videonauhuri [viitattu 15.4.2023]

18.Digital Video.Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Digital_Video [viitattu 15.4.2023]

19.MiniDisc. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/MiniDisc [viitattu 15.4.2023]

20.DAT-nauha, Digital Audio Tape. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/DAT-nauha [viitattu 15.4.2023]

21.Joukkoviestinnän ja sosiaalisen median kulutusosuudet 2020.pdf Saatavissa: https://drive.google.com/file/d/1U6P3RgoYWdjQZB1Jn96Rh-Z3S0kHrIt-/view [viitattu 15.4.2023]

22. Elon Musk Twitter- profiili https://twitter.com/elonmusk?s=20 [viitattu 17.4.2023]

23. https://twitter.com/elonmusk/status/1647345410162450432?s=20 [viitattu 17.4.2023]

24.Tilastokeskus: Kulttuuri, media ja ajankäyttö.Saatavissa: https://stat.fi/aihe/kulttuuri-media-ja-ajankaytto [viitattu 15.4.2023]

25. Mastodon. Saatavissa:https://joinmastodon.org/fi [viitattu 15.4.2023]

26. Fediverse. https://fediverse.party/en/fediverse/[viitattu 15.4.2023]

27.Eeva-Liisa Kauranen Anne-Mari Wahlberg. Yhdeksäsluokkalaisten käsitys hyvästä unesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.Metropolia Ammattikorkeakoulu Terveydenhoitaja (AMK) SXQ19K2 Opinnäytetyö 17.4.2020

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/336566/Kauranen_Eeva-Liisa_Wahlberg_Anne-Mari.pdf?sequence=2&isAllowed=y

[viitattu 09.10.2023]