Päivin matka mediakasvatukseen

sunnuntai 7. toukokuuta 2023

Mediakasvatuksen toimijoita: Faktabaari ja Mediakasvatusseura

FAKTABAARI

Faktabaarin DIL-opas 2022

Monilukutaidon osa-alueita

Tiedon luotettavuus on välttämätöntä yhteiskunnan vakaudelle

Yhteiskunnan vakaus pohjautuu luotettavaan tietoon.

https://faktabaari.fi/dil/digitaalinen-informaatiolukutaito-opas/

Digitaalinen informaatiolukutaito on kansalaistaito

"Digitaalinen informaatiolukutaito on nykyajan kansalaistaito, jonka varaan rakentuu osallistuminen demokraattiseen päätöksentekoon. Suomi on tunnettu hyvästä lukutaidostaan, ja monilukutaidon opetusta on sisällytetty nykyisiin opetussuunnitelmiin varhaiskasvatuksesta alkaen.

Verkon digitaalisilla alustoilla, kuten TikTokissa, Youtubessa, Instagramissa ja Facebookissa, lapset ja nuoret törmäävät kuitenkin hämmentävään informaatiovirtaan, jonka seulomiseen kouluyhteisössä ja kotona saadut eväät eivät välttämättä riitä: somevaikuttajien väitteisiin erilaisista tuotteista, kaupallisten algoritmien räätälöimiin hakutuloksiin, taidolla käsikirjoitettuun propagandaan ja lukemattomien kyllä-näppäinten taakse kätkettyihin lupiin jäljittää verkkokäyttäytymistä tai fyysistä liikkumista kaupunkitilassa.

Siksi on tärkeätä vahvistaa kaikkien verkon käyttäjien ja erityisesti nuorten digitaalista lukutaitoa, jonka avulla voi tunnistaa, miten meihin vaikutetaan verkossa." Joonas Pörsti, FaktaBaarin vastaava päätoimittaja.

FaktaBaarin on perustanut Avoin yhteiskunta ry vuonna 2013. Se tuottaa digitaalista informaatiolukutaitoa kasvattavaa materiaalia, tarkistaa verkossa esiintyvien tietojen luotettavuutta sekä tunnistaa valeuutisia ja disinformaatiota. Yhdessä Mediakasvatusseuran, Sitran ja muiden vastuullisten mediatoimijoiden kanssa se on tärkeä osa suomalaisen yhteiskunnan kivijalkaa ja sivistystä. FaktaBaari on myös osa luotettavan tiedonjulkaisun kansainvälistä yhteistyötä.

FaktaBaarin tuottamaa materiaalia voivat hyödyntää oppilaitokset sekä yksityiset kansalaiset.

Critical-hanke: Lasten ja nuorten medialukutaidon kehittäminen

https://faktabaari.fi/avoinyhtk/

https://faktabaari.fi/edu/informaatiolukutaito-opas-opettajille-ja-oppilaille/

Miksi Mediakasvatusseura pitäisi jalkauttaa kouluihin?

Mediakasvatuksen toimijat yhteistyössä

Kun Mediakasvatusseuraa perustettiin 2000-luvun alussa, mediamaisema oli hyvin erilainen kuin nyt. Koteihin tuli enemmän painettuja sanoma- ja aikakauslehtiä. Videot lainattiin kirjastosta tai kaupallisilta toimijoilta. Matkapuhelimilla soitettiin, lähetettiin tekstiviestejä tai otettiin kuvia. Kotien medialaitteistovalikoima periytyi 1990-luvulta. Microsoftin ja Applen taistelu markkinoista oli vasta alkamassa. Nokian voittokulun loppua ei vielä näkynyt.

Kun tämä taistelu roihahti täyteen mittaansa, medialaitteistoissa ja verkkoalustoilla alkoi kuin huomaamatta nopea ja laaja kehitys, joka tempaisi mitä kuinkin jokaisen mukaansa.

Mediakasvatus tarvitsee edelläkävijöitä

Parissakymmenessä vuodessa siirryttiin analogisista laitteistoista pääsääntöisesti digitaalisiin. Kotona käytettyjen pöytätietokoneiden ja pelikonsolien oheen sovelluskauppoihin ja nettialustoille tulvahti valtava määrä erilaisia sosiaalisen median sovelluksia ja pelejä.

Niinpä koulumaailmassa opettajat ovat entistä enemmän joutuneet kilpailemaan oppilaiden keskittymiskyvystä ja oppimismotivaatiosta. Niin opettajat kuin myös Mediakasvatusseura ovat alkaneet kehittää uusia opetusmenetelmiä ja tapoja tarjota oppijoille valmiuksia käsitellä ympäröivän mediatulvan mukana eri tahoilta ryöppyäviä yllykkeitä.

Koulu on kuin valtamerilaiva, jonka kurssi kääntyy hitaasti. Oppimisen monimuotoisuus alkaa nyt vasta kehittyä. Niukkenevien resurssien kohdentaminen kaikkein tärkeimpään olisi tehtävä nopein päätöksin. Vastuun tulisi olla heillä, jotka tuntevat kokonaistilanteen parhaiten. Apajilla kärkkyvät ulkopuoliset kaupalliset ja poliittiset lobbarit ajavat omaa etuaan. Monesta kulmasta katsoen näyttää siltä, että koululaitoksen valtamerilaiva on nyt historiansa kovimmassa myrskyssä.

Mediakasvatusseura pyrkii toimimaan aktiivisesti ja laaja-alaisesti. Jo kohta parinkymmenen vuoden kokemus on tuonut mukanaan tietoa ja monenlaisia materiaaleja sekä oppisisältöjä.

Mediakasvatusseuran toimintamalli

Kuvakaappaus: https://mediakasvatus.fi/seura/

Yhteiskunnan, liike-elämän, kotien, opettajien ja oppijoiden odotuksista ja tarpeista nousee kovia paineita perus- ja ammattikoulujen sekä lukion opetussuunnitelmien sisältöihin ja toteutukseen. Jos muutos mediakentässä on ollut nopeaa, sitä se on ollut myös työelämässä. Laaja-alaisen digitaaliosaamisen tarve ulottuu sen miltei kaikille osa-alueille.

Mediakasvatusseura on ollut ketterä kehittämään toimintaansa toisaalta oman henkilöstönsä vahvan osaamisen, toisaalta taitavan verkostoitumisen ansiosta. Opetusmateriaalia ja asiantuntemusta on runsaasti jaettavaksi. Pullonkaula on kuitenkin tähän asti ollut, että mediakasvatusta on pyritty keskittämään äidinkielen opettajien harteille yläkoulussa ja lukiossa, kun taas alakoulussa luokan oman opettajan näkemys mediakasvatuksen tärkeydestä sekä asiantuntijuus siinä vaikuttavat ratkaisevasti lopputulokseen.

Elämme hektisessä, alituisessa liikkeessä ja kaikkialla läsnä olevassa mediamaailmassa. Jokainen mediakasvattaja kilpailee huomiosta ja ajasta paitsi kaupallisten ja taloudellista voittoa, myös poliittista valtaa tavoittelevien toimijoiden kanssa. Teknologian ja sovellusten huima kehitys edellyttää jatkuvaa valveilla oloa ja mukana pysyttelyä. Tekoäly valtaa alaa nopeasti. Tulevaisuuden mediataidot pitäisi kyetä rakentamaan jo tänään.

Miten hyvin koulut hyödyntävät Mediakasvatusseuran tarjoamia palveluita ja materiaaleja? Mediakasvatus on aivan liian laaja, koko yhteiskunnan kehitykseen vaikuttava kokonaisuus, että sen voisi noin vain jättää yksittäisten opettajien harteille. Se tulisi ulottaa koko koulun toimintaan.

Kuten koodaus, matemaattiset, kielelliset ja taiteelliset taidot, yleissivistys, psyykkinen ja fyysinen kehitys, myös mediakasvatuksen eri osa-alueet rakentuvat ajan kanssa portaittain ja niiden haltuun ottaminen on elinikäinen prosessi.

Mediakasvatusseuran tarjoama asiantuntijuus ja materiaalit pitäisi saada tutuksi, läsnäolevaksi ja kehittyväksi osaksi koko koulun toimintaa. Niitä molempia valvoo, tutkii ja tukee Valtioneuvosto sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Kaikkien mediakasvatuksen parissa työskentelevien tulisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä sekä olla näyttävämmin esillä niin valtakunnan kuin sosiaalisessakin mediassa. Meidän tulisi yhteisvoimin nostaa esiin faktantarkistuksen ja debunkkauksen tärkeyttä sekä hillitä yhteiskuntaa tahallisesti repivien toimijoiden hyökkäyksiä. Paitsi koulujen oppilaille ja opettajille myös heidän vanhemmilleen tulisi antaa lisää välineitä seurata, mitä lasten ja nuorten sosiaalisessa mediassa ja pelialustoilla tapahtuu. Tarvitsemme lisää avoimmuutta, rohkeutta, aktiivisuutta ja yhteisten tavoitteiden kirkastamista.

maanantai 1. toukokuuta 2023

Neljä mediataitoa, jotka jokaisen pitäisi osata

Mediataitojen oppimispolku kestää kehdosta hautaan.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2023

Diginatiivimyytti - syntyvätkö nykylapset kännykkä kourassa?

Virtuaalitodellisuus -

diginatiivit vs. digi"mamut"

Virtuaalitodellisuus on osa diginatiivin maailmaa

Alkuaikojen internet-huumassa on jotakin samaa kuin 1900-luvun alun koneromantiikassa: sen ihmevoimaan uskottiin ja sen positiivisiin mahdollisuuksiin luotettiin. Puhe nettisukupolvesta (Tapscott, 1999)[1] tai diginatiiveista (Prensky, 2001)[2] liittyi toivoon luoda uutta, parempaa, yhteisöllisempää maailmaa, jossa käyttäjälähtöinen ja osallistava kulttuuri muuttaa yhteiskuntia.

Näin on pitkälti käynytkin. Monet viettävät internetissä valtaosan päivästään. Se on keskeinen osa jokapäiväistä elämää. He ovat internetin asukkaita (residents), kuten David White ja Alison Le Cornu (2011) määrittelevät. Nämä aktiivit verkostoituvat ja pitävät eroa netin ulkopuoliseen offline-elämään ja verkon online-elämään keinotekoisena.

Myöhempi tutkimustieto ((Bennett ym. 2008; Livingstone, Bober, & Helsper 2005; Jones & Shao 2011) on paljastanut, ettei yhtenäistä diginatiivisukupolvea ole, vaan sen sisällä on toisistaan paljonkin eroavia ryhmiä. Vaikka sukupuolten välillä on havaittavissa eroavaisuuksia internetin ja digitaalisten laitteiden käyttötavoissa, huomionarvoisin ero on kuitenkin taloudellisissa ja kognitiivisissa lähtökohdissa. Nuorten mahdollisuudet olla aktiivisia toimijoita digitaalimaailmassa riippuvat heidän kotiensa tarjoamasta tuesta ja kognitiivisesta ilmapiiristä, jossa myös koululla on keskeinen tehtävä.

Oma opettajakokemukseni vahvistaa tätä käsitystä. Lasten ja nuorten internetin käyttö todellakin vaihtelee sosioekonomisen taustan ja muiden demografisten muuttujien, kodin toimintakulttuurin, arvojen ja harrastuneisuuden mukaan. Ne luovat koko yhteiskuntaan vaikuttavia digitaalisia kuiluja. Koululla on näiden kuilujen tasoittamisessa kriittisen tärkeä tehtävä, jota ei näytetä tällä hetkellä riittävästi ymmärrettävän.

Ruutuajan suuri osuus lasten ja nuorten elämässä ja sen vaikutus vuorokausirytmiin näkyy kouluissa ja oppilaitoksissa. Kyse on hyvin monimuotoisesta ilmiöstä, johon ei välttämättä ole yksinkertaisia ratkaisuja. Digitaalisena maahanmuuttajaopettajana koen nyt eläkkeellä ollessani suorastaan syyllisyyttä siitä, että en työaikanani ymmärtänyt sitä.

Ikäryhmien ruutuaikarytmit eroavat toisistaan [2]

Ruutuajan ilmiöitä: ruutuaika kasvaa, yksinolo lisääntyy, vapaaehtoistyöhön osallistuminen vähenee

Saavutettavuuden ongelma

Viestintäteknologian aktiivinen käyttö muokkaa aivojemme toimintaa

Viestintäteknologian aktiivinen käyttö muokkaa aivojemme toimintaa tavalla, jota emme vielä täysin tunne. Prensky (2001)näkee diginatiivien puhuvan uuden teknologian kieltä, käyttävän useita informaatiolähteitä yhtä aikaa (multitasking), ajattelevan visuaalisuus edellä ja hallitsevan pelejä ja digitaalisia laitteita.

Kun Nuorisotutkimusseura vuonna 2013 kartoitti lasten netin käyttöä, postilla koteihin lähetettyyn kyselyyn vastasi 31 prosenttia otannasta. Kaikki tiedämme lapsiperheiden hektisen arjen, mutta silti herää kysymys, miten tärkeänä kyselyyn vastaamista yleisesti ottaen pidettiin. Palautuneista vastauksista valtaosa tuli takaisin paperiversiona postin kautta, vaikka lomakkeista oli olemassa myös verkkoversio ja noin 90 prosenttia vastasi käyttävänsä internetiä lähes päivittäin.

Olemme antaneet mediayhtiöille runsaasti vaikutusvaltaa paitsi tiedostamattamme myös siksi, että emme tiedä, miten voisimme puolustautua siltä. Mediayhtiöiden tuottama sisältö alkaa luoda maailmankuvaamme jo aivan varhaislapsuudesta alkaen.

Median monimuotoisuuden riskien osa-alueet

Taulukko: Valtioneuvoston julkaisut 2018

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160714/04_18_Media-%20ja-viestintapolitiikan-nykytila.pdf?sequence=1&isAllowed=y&fbclid=IwAR1RLtcRg5CCkz9MgAKy8K2Y5MkL3ybnm3KcqSKEIEZPCfWSvlONov6ujzs

Mitä tapahtuu, kun virtuaalitodellisuutta on yhä mahdottomampaa erottaa fyysisestä todellisuudesta?
"Virtuaalitodellisuus tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia koulutukseen, työntekemiseen ja asioiden simuloimiseen turvallisesti. Samaan aikaan suurin osa inhimillisistä nautinnoista, kuten seksi, päihtyminen ja urheilu ovat kaikki saavutettavissa virtuaaliympäristöissä. Kokemusten erottaminen todellisuudesta on osalle ihmisistä vaikeaa ja kehittynyt virtuaalitodellisuus näin erittäin addiktoivaa." [1]

Vaikutukset riippuvat toisaalta digitaalisten sovellusten kehityksen suunnasta, toisaalta virtuaalitodellisuuden käytön määrästä ja laajuudesta.

Kaupalliset toimijat

Suomalaisten koulujen digitaaliset käyttöliittymät pohjautuvat useimmiten PC-teknologiaan, jolloin Microsoft on koulujen yleisin kaupallinen hyötyjä. Tarvitaan eettistä keskustelua digitaalisesta demokratiasta: “Jos kriittinen ja analyyttinen keskustelu avointen ja suljettujen alustojen vaikutuksesta opetukseen käynnistyy, niin digitalisaation todelliset mahdollisuudet avautuvat. Silloin myös kaupallisten toimijoiden suljettujen alustojen liiketoimintalogiikkaa haastetaan avoimempaan suuntaan."

Näin paljon somealustat tienaavat käyttäjiensä tiedoilla USA:ssa [3]

Sosiaalisen median tuotto-odotukset USA:ssa. The Economist.

Joukkoviestintämarkkinoiden arvo eri alustoilla Suomessa vuonna 2021. Tilastokeskus.

Maailmanlaajuisesti suosituimmat sosiaalisen median alustat vuonna 2022

Statista. WordStream [5]

Eriarvoistuminen

Luovatko mediataidot uuden eliitin?
Opiskeluissa ja työelämässä pärjäävät ja menestyvät mediataitoisimmat yksilöt, jotka hallitsevat mediailmaisun, -tuotannon ja -kritiikin. Tämä on jo olemassa oleva ja yhä voimistuva trendi. Mediataitojen puuttuminen voi pudottaa työelämän ulkopuolelle ja olla tulevaisuudessa syrjäytymisvaara. Mille tahoille mediakasvatus kuuluu? Miten valmiita olemme vastaanottamaan mediakasvatusta? Keneen luotamme?

Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ukkoutuvat ja mummoutuvat, Afrikka on Alfojen ja Zetojen.[1]

Demografinen kehitys eri mantereilla

Kuva 1. Mantereet sukupolvittain. Parceron. pdf

Osallistava mediakasvatus

Oppimisen tulevaisuus 2030-barometrissa ennakoidaan erilaisten koulun ulkopuolisten asiantuntijatahojen vahvistuvaa osallistumista yleissivistävän koulun oppimisen ja opetuksen toteuttamiseen ja resursointiin. Miten se vaikuttaisi koulujen toimintakulttuureihin ja erilaistumiseen? Keiden agenda ja intressit toteutuisivat parhaiten?

Jokaisen henkilökohtainen aktiivisuus lopulta ratkaisee, miten suuren palasen osallisuuskakusta pystyy lohkaisemaan ja miten laajasti saa otettua mediataidot haltuunsa.

Medialukutaidolle annetaan keskeinen rooli median monimuotoisuuden edistäjänä. Medialukutaito on yksi sosiaalisen osallisuuden indikaattoreista. Tarvitaan myös lisää tietoa siitä, miten yksilöt omaksuvat mediakasvatuksen tarjoamia taitoja arjessaan ja mikä merkitys tällä on heidän toimintaansa.[3]

Ihmisen ja koneen suhde

Koukuttava algoritmi

Tutkimus suuntautuu teknologian ja ihmisen vuorovaikutuksen kehittämiseen, tutkimiseen ja vaikutuksiin. Kestävän kehityksen näkökulma. Laajan tutkimuksen, seurannan ja kehittämisen tarve.

Lasten mediabarometri 2013:

Lähes kaikki yli 2-vuotiaat lapset käyttivät internetiä ainakin joskus, ja yli 3-vuotiaista kaksi kolmasosaa käytti sitä viikoittain.

Omia kännyköitä lapset alkoivat saada jo viisivuotiaina,mutta yleisiä ne olivat vasta seitsemänvuotiailla: oma kännykkä oli kahdella kolmesta 7-vuotiaasta ja lähes kaikilla 8-vuotiailla.Pienimmät lapset käyttivät (vanhempiensa) kännykkää lähinnä pelaamiseen.

Vuodesta 2010 omat kännykät olivat yleistyneet 5–6-vuotiaiden keskuudessa: vuonna 2010 oma kännykkä oli tämän ikäisistä joka kymmenennellä, mutta vuonna 2013 jo lähes joka viidennellä.[2]

Yksityiset kuplat

Ennuste:Vuonna 2025 puolet 15-25-vuotiaista elää “yksityisessä kuplassa”.

Yksityiset kuplat

Hakukoneet ja algoritmit tuottavat käyttäjälle yhä yksilöllisempää sisältöä (filter bubble), joka on suoraan sidoksissa käyttäjän arvoihin ja kiinnostuksen kohteisiin. Lisääntynyt tieto ei paradoksaalisesti lisääkään yksilöiden ymmärrystä ympäröivästä maailmasta, vaan personoitu tieto alkaa tukea omia näkemyksiämme maailmasta riippumatta siitä, ovatko ne totta vai ei.

Sosiaalinen media vuonna 2022
Kuva: https://harto.wordpress.com

Sananvapaus

Sananvapauden edistäminen ja puolustaminen. Rasismi ja vihapuhe eivät voi kuulua sananvapauden piiriin, eivätkä sen toteutumista myöskään edistä. Järjestelmällisen propagandasisällön tuotannon lisäksi vaientamiseen pyrkivän uhkailun yleistyminen nostaa keskiöön kysymykset demokraattisen verkkokeskustelun turvallisuudesta ja turvaamisesta.
Sananvapaus -keskustelusta tulisi siirtyä sananvastuu -keskusteluun, velvollisuuteen käyttää mahdollisuutta puuttua ja puhua asioista silloin kun siihen on tarvetta. Media- ja lähdekriittisyys nousee enemmän esiin manipulointiyritysten ja väärien huhujen määrän edelleen kasvaessa: “Kaoottisen mediatodellisuuden hahmottaminen ja siellä oman paikkansa ja äänensä löytäminen on keskeisimpiä haasteita ei vain nuorille vaan kaikenikäisille ihmisille.”

Suojelun tarkoitus ei ole evätä kulttuurisen osallisuuden mahdollisuuksia ja oikeuksia. Turvataitojen lisäksi mediakasvatuksella on myös muita tavoitteita. Medialukutaito voi edistää yksilön autonomiaa, kriittistä ja luovaa ajattelua, esteettistä makua, sosiaalista omaatuntoa, itsekunnioitusta, voimaantumista sekä asemaa kansalaisena ja kuluttajana. Nykyisessä mediaympäristössä medialukutaitoon voidaan katsoa kuuluvaksi mediatuottaminen, mediasisältöjen tulkinta, medialaitteiden käyttötaidot, tiedonhaun taidot, kriittisyys mediavälitteistä informaatiota kohtaan, mediavälitteiset viestintä- ja vuorovaikutustaidot, sosiaalinen ja poliittinen osallisuus ja vaikuttaminen median kautta sekä median käyttö elämänhallinnan tukena.[3]

Kriittinen teknologia

Keskeistä mediataitoa on ymmärrys siitä, miten koneet ja algoritmit muodostavat sisältöjä ja mitkä tahot hyödyntävät käyttäjädataa. Esineiden internet, puettavat ja suoraan kehoon asennetut tai muuten elämään integroituva älyteknologia kerää meistä tietoa, josta kehittyneet algoritmit luovat sisältöä. Teknologia pyörittää arkeamme.
Perheiden mediakasvatuksessa on ryhdytty painottamaan rajoitusten sijaan vanhemman läsnäoloa ja kiinnostusta lapsen mediakulttuuria kohtaan, sillä digitaalisessa ympäristössä katselun tai käytön rajoittaminen ei yksin riitä lasten ja nuorten suojelemiseksi mediankäytön riskeiltä. Rajojen asettamisen rinnalla tulisi kulkea aikuisen aktiivinen läsnäolo, mediataitojen monipuolinen harjoittelu sekä keskustelu ja opastus lapselle sopivien mediasisältöjen pariin. Ns. ruutuaikaa keskeisempää lienee se, mitä lapsi laitteella tekee.[3]

Yksityisyys

Mediakasvatus on onnistunut voimistamaan ihmisten tietoisuutta omien tietojensa arvosta ja vaatimaan tietojen luovuttamiselle vastinetta. Suomessa on käytössä “My data”-palvelu, jossa jokainen voi tarkistaa kaikki itsestään kerätyt tiedot, korjata niitä tai useissa tapauksissa myös saada henkilötietojensa käytöstä korvaus.
My data - johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen.

“...Uskon että omistajuus omiin tietoihin on kaaos, samoin kuin nyt jo esim. Facebookissa oleviin tietoihin.”,”....Tiedostamme sen muttemme välitä kun kaikki muutkin käyttävät Facebookia. En usko että tulevaisuudessa pystymme hallitsemaan tai muokkaamaan “omia” tietojamme” ja “Jos meidän sukupolvi jakaa ilman kritiikin häivääkään itsestään mitä intiimeimmätkin tiedot noille pörssiyhtiöille, mistä ihmeestä kukaan oppisi intimiteettisuojan rakentamisen mallia.“
Korvausasiaa tärkeämpänä pidettiin läpinäkyvyyttä, ihmisten tietoisuutta ja mahdollisuuksia tehdä valintoja.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset kuitenkin välittävät yksityisyyden suojasta – he vain tekevät sen eteen yllättävän vähän. Tätä on kutsuttu yksityisyyden paradoksiksi, joka ammentaa voimattomuuden tunteesta. Ihmiset kokevat, että muita vaihtoehtoja kuin tietojen luovuttaminen ei ole. Suomessa peräti 67 % vastaajista kokee, että heidän täytyy luovuttaa henkilötietojaan, jos he haluavat käyttää palveluja verkossa. Samalla vain noin kolmasosa vastaajista (29 %) oli sitä mieltä, että tämä käytäntö ei häiritse heitä (Euroopan komissio 2015, 83). Lisäksi 60 prosenttia kyselyyn vastanneista suomalaisista ilmoitti lukevansa ainakin osan tietosuojaselosteista, ja kolme kymmenestä (31 %) suomalaisesta on aina tietoisia henkilötietojensa käsittelystä ja vain 7 prosenttia ei ollut koskaan tutustunut ehtoihin. Huolestuttavaa on, että vain hieman yli kolmasosa suomalaisista (37 %) on kuullut tietosuojavaltuutetun olemassaolosta (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 4/2018)[3].

Koulutusvienti

Suomalainen mediakasvatus voisi olla kansainvälinen koulutusvientituote. Tampereen yliopiston panostukset ja 2015 saatu taloudellinen tuki siirtää koulutuksen ja tutkimuksen painopistettä kansainvälisemmäksi.

Kulttuurienvälisen vuoropuhelun lisääminen on melko uusi näkökulma mediakasvatuksessa, ja tällaisille projekteille voisi olla jatkossa kysyntää eurooppalaisella mediakasvatuskentällä.[3]

Faktabaarin työ on ollut tällä alalla uraauurtavaa. Kari Kivinen on ollut keskeinen hahmo mediakasvatuksen ja faktantarkistustaitojen koulutuksessa. Hän on myös toiminut yhteydenpitäjänä ja kehittäjänä EU:n alueella vaikuttavien alan järjestöjen kuten DPA, Verificat ja Lie Detectors kanssa.

LÄHTEET:

1. Tapscott, D. (1999). Growing Up Digital: The Rise of the Net Generation

2. Marc Prensky (2001)”Digital natives/digital immigrants” On the Horizon,

3. White, D. S & Le Cornu, A. (2011), Visitors and Residents: a New Typology for Online Engagement. First Monday, 2011.

4. http://mediakasvatus.fi/wp-content/uploads/2018/06/Minne_menet_mediakasvatus_Mediakasvatusseura10_pakattu.pdf

5.. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/lastenmediabarometri2013.pdf

6.. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160714/04_18_Media-%20ja-viestintapolitiikan-nykytila.pdf?sequence=1&isAllowed=y

7. Parceron-suuri-generaatio-opas. pdf

8.Tilastokeskus: Kulttuuri, media ja ajankäyttö.Saatavissa: https://stat.fi/aihe/kulttuuri-media-ja-ajankaytto [viitattu 15.4.2023]

9. https://andalys.fi/nain-paljon-instagram-ja-tiktok-tienaavat-kayttajien-henkilokohtaisilla-tiedoilla/[viitattu 16.4.2023]

10.Tilastokeskus: Kulttuuri, media ja ajankäyttö.Saatavissa: https://stat.fi/aihe/kulttuuri-media-ja-ajankaytto [viitattu 15.4.2023]

11. https://www.wordstream.com/blog/ws/2022/01/11/most-popular-social-media-platforms

12. http://utain. uta.fi/uutiset/koulutusvienti-voi-tuoda-suomeen-paljon-rahaa-ulkomailta

13. https://faktabaari.fi/me/

https://kivinen.wordpress.com

perjantai 14. huhtikuuta 2023

Suhteita ja mediasuhteita

1. Lapsuuteni mediasuhde

Kuva1. Kotialbumi.
Prince, lapsuuteni collieiden esi-isä.

Kuva 2. Kuvakaappaus,

Pikku-Marjan eläinkirja, Laura Latvala

Ollessani viisivuotias minut nostettiin sukujuhlissa tuolille, jolta lausuin tämän runon Laura Latvalan eläinkirjasta.[1] Osasin sen ulkoa, ja reippauteni hämmästytti sukulaisia. Äitini varmaankin oli opettanut runon minulle, mutta pian halusin oppia lukemaan ihan itse.

Lasten radio

Tärkein media oli lasten radio, joka oli kuunneltavissa joka lauantai klo 16. Suuri oli suru, jos se ennätti huomaamatta mennä ohi, koska uusintoja siitä ei tullut. Loppupäivä oli silloin piloilla.

Lasten radion mieleenpainuvimpia hahmoja olivat Marjatta ja Martti Pokela lauluineen sekä Noita ” Voi tikkerperi!” Nokinenä, Marja Korhonen. Television Sirkus Papukaijassa (”Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki”) suolaa sirotellut fakiiri Kronblom, Nils Hedengren, Onni-klovni, Onni Gideon Tervonen sekä Kylli-täti, taiteilija Kylli Koski ovat myös ikimuistoisia, legendaarisia hahmoja.[2]

Lukutoukka

Lapsena olin lukutoukka. Muistan ensimmäisen luokan opettajani turhautuneen siitä, etten enää oikein jaksanut opetella tavaamaan, koska osasin lukea jo kouluun mennessäni. Ahmin kirjoja eikä kotonani liioin arvostettu, että kirjan maailmaan pudotessani unohdin kaiken muun ympärilläni.

Asuimme maalla. Viikon odotetuin tapahtuma oli kirjastoauton saapuminen. Vieläkin muistan siitä huokuneen lämmön, kirjojen tuoksun ja innon uusien kirjalöytöjen tekemisestä.

Musta ori, Lassie ja Rin Tin Tin

Kuva 3. Kuvakaappaus Eka Musta ori, YouTube

Ensimmäisiä TV-sarjoja, joihin koukutuin oli Mainos TV:n esittämä USA:lainen pojan ja hevosen, Joeyn ja Furyn, suhdetta tunteikkaasti kuvannut Musta ori. [3]

1960-luvun mustavalkotelevisioihin ilmestyi myös USA:ssa 1950-luvulla tuotettu Rin Tin Tin [4], saksanpaimenkoirasta kertova sarja, joka ohjelmaformaattina osoittautui niin elinvoimaiseksi, että monet tuottajat tekivät myöhemmin siitä monia omia versioitaan.

Kuva 4: Lassie-TV-sarjan sankarikoira

Toinen koirahahmo, Lassie [5], oli myös oma suosikkini osittain siksi, että lapsuudenkodissani kasvatettiin pitkäkarvaisia collieita. Kaikille eläimen ja lapsen suhdetta käsitelleille tuon ajan tv-tuotannoille ja elokuville oli yhteistä pyrkimys ihmisen ja luontokappaleen välisen suhteen erikoislaatuisuuden ja kiintymyksen kuvaamiseen. Lapsen vastanäyttelijänä oli elävä eläin, ei piirroshahmo tai kone.

Vahvan muistijäljen ovat jättäneet myös Bonanza-sarja vetävine teemamusiikkeineen sekä herttainen Pieni talo preerialla, jossa lännentarinoihin oli taitavasti piilotettu perheenjäsenten keskinäisiä lämpimiä suhteita ja perheyhteyden arvoa korostaneita juonenkäänteitä.

Huolettoman lapsuuden loppu

Viihdesarjojen luoma amerikkalainen unelma murskaantui, kun eräänä syksyisenä päivänä tulin kotiin koulusta ja sisään astuessani kuulin auki olleesta radiosta uutistoimittajan äänen. Presidentti John F. Kennedy on ammuttu. [6] Olin ihaillut tyylikästä presidenttiparia enkä voinut kuvitella, miksi kukaan haluaisi heille pahaa. Kokemus oli niin suuri shokki, että se jäi lähtemättömästi tuolloin kolmasluokkalaisen mieleen.

Kesällä koirani, pitkäkarvainen collie Lulu, oli kuollut jäätyään auton alle. Haavoittumattomuuden illuusio oli särkynyt.

Muuttuva musiikkimaku

Rakastin musiikkia, laulamista ja soittamista. Kipparikvartetti vaihtui Beatleseihin 1960-luvulla. Putte possun nimipäivät jäivät taakse ja tilalle tuli All My Loving. Mustavalkoisesta televisiosta katsottiin vuoroin Beatles-huumaa, vuoroin Vietnamin sotaa. Oli vaikea kuvitella, että kumpikaan ikinä loppuisi.

Batman, Bond ja Blues Brothers

Kuva 5. Batman–Lepakkomies televisiosarja

Viihdemaailman murros muutti mediasuhdettani. Alkuperäinen Batman-sarja [7] oli hauska ja sen parissa saattoi viihtyä koko perhe. Mediakasvatusta 1960-luvulla kuvastaa kuitenkin se, että sarja kiellettiin elokuussa 1967, koska TV:n uusi ohjelmaneuvosto piti sitä liian väkivaltaisena. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin se pääsi jälleen ohjelmistoon.

Tyrmäävän tosikkomaista toimintaa

Kun Warner Bros lähti hakemaan uutta nostetta Batman-hahmolle elokuvalla Batman-paluu (Batman Returns) vuonna 1992, siitä puuttuivat alkuaikojen huumori sekä hauskat repliikit ja juonenkäänteet.[8] Tyyli alkoi lähestyä myöhempiä tusinatuotannon toimintaelokuvia. Se oli synkempi ja sellaisena suuri pettymys ei pelkästään itselleni, vaan suurimmalle osalle katsojista.

Sama ilmiö huumoripilkkeen katoamisesta silmäkulmasta toistui myös legendaarisen Blues Brothers -elokuvan kohdalla. Vuoden 1980 Blues Brothers luokiteltiin neljän tähden elokuvaksi, jossa rivien välissä kantaa ottanutta juonta ryydittivät hulvattoman hauskat kohtaukset ja hienosti toteutettu musiikki.[9] Blues Brothers 2000 sai vain kaksi tähteä. Syy on sama kuin Batman-versioiden ja James Bond-elokuvien kohdalla: Tunnekirjo latistui, henkilöhahmoista tuli stereotyyppisiä ja juoni muuttui 2000-lukua kohti mentäessä teennäiseksi pakkopullaksi.

2. Nuoruuteni mediasuhde, ensimmäiset vempeleet ja vekottimet

Kuva 6. Kotialbumi. Lapsuudenkuva uimareissulta

Teini-ikäisenä innostuin kuvien ja äänen tallentamisesta. Ensimmäinen hankintani osui silmään Anttilan postimyyntikuvastosta. Se oli Kodak Instamatic-filmikamera [11] kuuluisaan ”Anttilan hintaan” 9,90 mk, eli ei kymmenen markkaa, vaan yhdeksän markkaa ja 90 penniä. Kuva oli kokoa 9x9 cm. Neliömäisenä se oli kuin nykyisten Instagram-kuvien edeltäjä.

Kuva 7. Kodak Instamatic-kamera

Philipsin kasettinauhuri saattoi sekin tulla vastaan Anttilan postimyyntiluettelosta. Se mullisti mahdollisuuden sekä kuunnella että äänittää musiikkia.[12] Kasetteja kertyi vuosien varrella kasoittain.

Kuva 8. Philips kasettinauhuri 1960-l

1980-luvulla Sony Walkman nosti sekä kasettinauhurien tason että omat äänen- ja musiikin tallennusmahdollisuuteni täysin omaan luokkaansa.

Kuva 9. Sony Walkman Nauhuri

”Joka koneeseen tarttuu, se koneisiin hukkuu.”
Otto Romanowski

Ensimmäinen suhteeni tietokoneeseen liittyi kasvatustieteen opintoihini 1970-luvulla. Meidän piti opetella käyttämään reikäkortteja syöttääksemme kasvatustieteen laitokselta tietoja Otaniemessä sijainneeseen suurtietokoneeseen.

”Bad input, illegal format” oli yleisin vastaus yrityksiimme ja

prosessi tyssäsi siihen. 1980-luvun puoliväliin saakka uskoin, Kuva 10. Reikäkortti [13] etteivät tietokoneet ikinä tulisi olemaan minun juttuni, mutta toisin kävi.

3. Murkkupesän kansantaiteilijan mediasuhde

Amiga

1980-luvulla markkinoille alkoivat ilmestyä ensimmäiset mikrotietokoneet. Kilpailu valmistajien kesken oli kovaa. Myös käyttöjärjestelmät kilpailivat keskenään.

Ensimmäinen oma tietokoneeni oli Amiga[14], Commodore 64:n seuraaja, jolla tein tuolloin sovitukseni ja sävellykseni. Amiga oli ensimmäinen kotitietokone, jossa oli moniajo-ominaisuus sekä Paula-äänipiiri. Ne olivat välttämättömiä musiikin teossa ja nuotinkirjoituksessa. Amigalle oli myös nuotinkirjoitusohjelmisto Deluxe Music, jota mainostettiin tähän tapaan:

"Deluxe Music tarjoaa tarkimman standardin musiikin Kuva 1. Kuva 11. Amiga_500 nuotinnäyttö- ja muokkausominaisuudet, joita olen koskaan nähnyt... se on joustava, yksityiskohtainen sävellysohjelma”.

Apple

1980-luvun lopulla työskennellessäni Kuopion Musiikkilukiossa, järjestimme yhdessä tuolloin Sibelius-Akatemiassa musiikkiteknologiaa opettaneen Otto Romanowskin kanssa tietokonemusiikin viikonloppukurssin kuopiolaisille opettajille. Kurssin ansiosta tulin itsekin hankkineeksi “kottaraisenpöntön”, Macintosh Plus-tietokoneen, jota käytin 1990-luvun puoliväliin saakka.[15]

Kuva 12. Macintosh_Plus

Windows PC

Kun Windows-käyttöjärjestelmä tuli myös PC-maailmaan kopioituaan ikonien käytön Applelta itselleen, irtauduin noin kymmeneksi vuodeksi Applesta. Opettelin editoimaan videoita Adoben Premiere Elements -ohjelmalla ja myöhemmin myös Premiere Prolla.

Kuva 3.Nokia_3310

Nokia

Kun Neuvostoliitto hajosi ja idänkauppa romahti, Suomeen tuli lama. Silloin Nokian matkapuhelinteollisuus nousi Suomen talouden pelastajaksi 1990-luvulla.

Oma ensimmäinen kännykkäni oli Nokian 3310.[16]

Stereot

1980-luvulla kodin medialaitteisto laajeni radiosta, tv:stä ja kasettisoittimesta

stereokennoon, jossa vahvistin, kasettisoitin ja LP-levysoitin yhdistettiin stereokaiuttimiin. Ennätinkin kerätä valtavan LP-levykokoelman ennen kuin CD-soittimet yleistyivät 1990-luvulla. Nyt hyllyjä täyttävät myös lukemattomat CD- ja DVD-levyt.

VHS

Videokamerat alkoivat yleistyä 1980-luvun lopulla. Ensimmäiset olivat suurikokoisia ja tallensivat leveälle VHS-nauhalle.

Kun koulun juhlia ja tapahtumia alettiin tallentaa videolle, siitä oli paljon apua seuraavien suunnittelussa ja oman esiintymisen kehittämisessä. Tallennus mahdollisti myös ainutlaatuisten hetkien mieleen palauttamisen jälkeenpäin vuosienkin päästä. Myös esiintymisien ja oppimistapahtumien tarkastelu tallenteelta yhdessä katsoen ja havainnoiden paransi itseohjautuvuutta ja oman toiminnan arviointia.

Magneettiraidalle tallentanut VHS-formaatti [17] sai vähän kerrassaan väistyä digitaalisen miniDV:n [18] ja DVD-levyjen myötä.

Kuvat 4.- 6. Digital_Video, MiniDisc-soitin ja DAT-nauha

1990-luvun siirtymiä analogisesta tallennusmuodosta digitaaliseen olivat MiniDisc [18] - ja DAT-nauhat [19] ja soittimet.

Teknologinen kehitys on ollut niin nopeaa ja huimaa, että on ollut vaikeaa pysytellä mediamaailman käänteissä mukana. Musiikinopettajan työssä tämä on ollut hyvin monimuotoista soitinmaailman ja äänentoiston sähköistyessä. Hyppy nokkahuiluista, urkuharmoonista ja liitutauluista syntesoijiin, sähkökitaroihin ja -bassoihin, vahvistimiin, langattomiin mikrofoneihin, digitaalimikseriin, äänentoistojärjestelmiin, dokumenttikameroihin, dataprojektoreihin ja älytauluihin on saanut opettajanpöydän järjestelmineen ja vipstaakeineen näyttämään lentokoneen ohjaamolta. Ei ihme, että monet kollegani ovat kieltäytyneet yrittämästä pysytellä kehityksen aallonharjalla.

Kuva 7. Näkymä musiikkiluokkani opettajanpöydältä.

Vas.digitaalimikseri, langattomien mikrofonien vastaanotinpino, tietokone, dokumenttikamera, 2.tietokonenäyttö

Viimeiset opettajavuoteni halusin käyttää holistisempaan näkökulmaan musiikista osana mediaa ja maailmankuvan muodostusta. Pyrkimykseni oli avata oppilaideni silmät ja korvat musiikin ja median maailmankuvaa muokkaavalle vaikutukselle. Tahdoin kannustaa heitä omaehtoisuuteen ja itsenäiseen ajatteluun sekä yhteistyöhön. Halusin heidän näkevän median voiman ja oppivan käyttämään sitä itselleen hyödyllisellä ja järkevällä tavalla.

Musiikinopetuksen työtavat ja välineet ovat muuttuneet 45 vuodessa paljon. Aloittaessani vuonna 1977 Rank Xerox-kopiokone oli uusinta hottia spriinhajuisten vahaskopioiden jäädessä historiaan. Kopiokoneet ovat jonkin verran tuona aikana kehittyneet. Niillä voi lähettää ja avata sähköpostiviestejä ja niiden verkkokäyttöominaisuudet laajenevat.

Kuva 8. Sibelius-nuotinkirjoitusohjelma

Oppikirjat ovat hyvin pitkälti siirtyneet sähköisiksi. Oppimisen apuna audiovisuaalisella materiaalilla on suuri merkitys. Oppiminen pelillistyy ja sähköistyy.

Oma mediasuhteeni muuttui tämän kehityksen myötä. Pyrin ottamaan haltuun sitä teknologista osaamista, jota sähköisen oppimateriaalin laatiminen edellyttää.

Niinpä lyijykynästä ja nuottipaperista olen siirtynyt tietokoneen nuotinkirjoitusohjelmiin, piirtoheitinkalvoista Driveen ladattuihin teksti- tai kuvapohjaisiin ohjeisiin ja YouTubeen omalle kanavalleni editoimiini ja lataamiini soitto-ohjeisiin.

Kuva 10. Kuvakaappaus YouTube-kanavastani

Kuva 9. Kotitietokone.

4. Rokkimummon mediasuhde verrattuna ikätovereihin ja muuhun väestöön

Suhteeni elokuviin ja kirjoihin on säilynyt läheisenä koko elämäni ajan. Niitä sekä varsinkin televisiosarjoja kohtaan olen kuitenkin tullut koko ajan kriittisemmäksi. Aiheen ja sen käsittelytavan on oltava erityisen kiinnostava ja liityttävä konkreettisesti ympäröivään todellisuuteen, jotta raaskin käyttää aikaa TV:n katsomiseen tai lukemiseen.

Kuva 11.Canva: Kaukosäädin on valtakeppi

Äänikirjoista on tullut itselleni hyvin tärkeitä. Jos kiinnostava kirja on saatavana vain e-kirjana, kopioin sen puhelimeni muistiinpanot-sovellukseen, josta puherobotti lukee sen minulle lenkkeillessäni tai tehdessäni kotiaskareita. Mikäli äänikirja osoittautuu timanttisen tärkeäksi tietoiskuksi ja helmeksi, ostan lopulta sen myös painettuna versiona.

Median keskeisin tehtävä elämässäni on pitää vanhus vireänä ja toimintakuntoisena mahdollisimman pitkään. Siksi olen hyvin valikoiva median käyttäjä. Terveyteen ja omasta kunnosta huolehtimiseen liittyvät kirjat, lehtiartikkelit ja internetin videoaineisto kiinnostavat.

Kuva 12. Canva: Facebook-päivitys

Ennen kuin aloin opiskella mediakasvatusta Facebookilla oli minulle suurempi merkitys kuin nyt. Seurasin sitä aktiivisemmin. Tykkäilin kavereideni julkaisuista ja julkaisin itsekin enemmän. Saatoin uudelleenpostata kiinnostaviksi tai vain hauskoiksi kokemiani julkaisuja. Ajan oloon olen tullut sitä kohtaan yhä kriittisemmäksi. Olen alkanut haluta pitää välimatkaa koko Meta-konserniin, vaikka en sieltä ole kokonaan poistunut. Instagram vaikuttaa yhdeltä tärkeimmistä viestintäkanavista ja yhdistää sen käyttäjiä yli rajojen. Sitä korvaavaa yhteisöpalvelualustaa on vaikea löytää.

Musiikinopettajataustani tekee minusta ehkä hieman erilaisen median käyttäjän kuin ikäiseni valtaväestö. [20]

Taulukko 1.Mediakasvatuksen perusteet. Sosiaalisen median palvelujen käyttö 2020. Tilastokeskus.

Ei yllätä, ettei oma ikäluokkani esim. juuri TikTokia tai Snapchatia käytä. Itsekin olen suhtautunut siihen varauksellisesti, mutta tehtyäni käyttäjätunnukset sinne näin, miten tärkeää aikuisten on olla siellä, missä nuoret ovat. Mediakasvatuksen ei pidä olla vain virallisesti toteutettua ja rajattua. Sen tulee ulottua koko mediamaailmaan.

Vielä kymmenen vuotta sitten tuntui ahdistavalta ajatus, ettei aamukahvipöytään olennaisesti kuuluisi postilaatikosta haettu päivän sanomalehti. Ilmastotietoisuus ja digitalosoituminen muuttivat kuitenkin paperin rajattoman käytön tarpeettomaksi. Kuten harvenivat monisteet oppitunneiltani, niin harvenivat myös printtituotteet postiluukustani. Kännyssä mukana kulkevat uutiset ovat paljon kätevämpiä lukea. Olen kuitenkin halunnut tukea sanomalehdistöä kestotilaamalla sähköiset paikallislehdet.

Kuva 13. Canva: Aamukahvi ja pulla

Kuva 14. Canva: Elämä ruudun takana

Laaja kansainvälinen ystäväpiirini avartaa mediamaisemaani. Se on muodostunut lähinnä omaehtoisen musiikkipedagogisen ammattitaidon kehittämisen ja kansainvälisten kokoontumisien kautta. Ystäväpiirini koostuu aktiivisista ihmisistä, joilla on monipuolista tietoa, ymmärrystä ja osaamista taiteista, tieteistä ja yhteiskunnasta yleensä. Käsitys maapallon pienuudesta vahvistuu samaan aikaan, kun eri tapahtumien ja tekijöiden vaikutus toisiinsa sekä niiden keskinäisriippuvuus hahmottuu.

Oikein käytettynä sosiaalinen media on valtava voimavara.

Taustani tekee minusta kuitenkin kriittisemmän median käyttäjän. Vierastan kaupallisia televisiokanavia ja niihin kytkeytyneitä median tuottajia, olipa kyse sitten varsinaisista televisio-ohjelmista tai eri sosiaalisen median kanaville syötetyistä videoklipeistä, artikkeleista tai kuvista. Vaikka en ole ortodoksinen tai puritaani viihdeohjelmien suhteen, ne tuntuvat nykyisessä henkitoreissaan kärvistelevässä, laajenevan sodanuhan maailmassa usein liian korneilta katsottaviksi.

Olen itse tuottanut sisältöä sosiaaliseen mediaan vuodesta 2009, jolloin loin ensimmäisen Facebook-tilini. Vuonna 2011 perustin itselleni YouTube-kanavan, jonne olen ladannut soitto-ohjevideoita sekä tallenteita konserteistamme ja esiintymisistämme.

Työurani aikana olen ollut mukana opettajille yleisesti järjestetyssä myös mediaan liittyvässä täydennyskoulutuksessa, mutta ennen kaikkea olen itse pyrkinyt olemaan aktiivinen ja kehittämään taitojani. Sosiaalisen median kautta olen myös tutustunut uusiin ihmisiin oman ammattiryhmäni ulkopuolelta.

Viime aikojen huolestuttavimpia ilmiöitä sosiaalisessa mediassa on ollut Twitterin kohtalo multimiljardööri Elon Muskin ostaessa sen haltuunsa. Ennen tiede- ja faktapohjaiseen tiedonvälitykseen sekä nettietikettiin sitoutunut somekanava on muuttunut roskaa sisältäväksi sekamelskaksi, jossa asialliset twiitit hukkuvat turhanpäiväiseen jankkaamiseen ja jopa salaliittoteorioihin tai propagandaan.
Twitterin kohtalo harmittaa, sillä se on ollut itsellenikin tärkeä kansainvälinen keskustelu- ja tiedotuskanava. Vakavinta on, että Muskin aikana algoritmit ovat vinoutuneet suosimaan Venäjä-mielistä raportointia Ukrainan tilanteesta sekä erilaisten propagandasivustojen, ääriliikkeiden ja bottien vapaata mellastusta. [21]

Kuva 5. Kuvakaappaus Elon Muskin Twitter-profiilista

Kuva 15. Kuvakaappaus Elon Muskin Twitter-profiilista

Musk näyttäytyy muka huolettomana "nothing"-veikkona, mutta hänen tarkoitusperänään näyttää olevan rajaton vallan tavoittelu.

Hänellä vaikuttaa olevan omnipotenttisuusvinouma, jossa suuri omaisuus ruokkii harhakäsitystä kaikkivoipaisuudesta.[22]

Kuva 6. Kuvakaappaus Elon Muskin Twitter-postauksesta

Kuva 16. Kuvakaappaus Elon Muskin Twitter-postauksesta

Monet Twitterin käyttäjät ovat heränneet mahdollisuuteen sen kuolemasta.
Mastodon [23] on pyrkinyt vähän kerrassaan korvaamaan Twitteriä, mutta parhaassakin tapauksessa kestää vuosia, ennenkuin Fediverse [24] kehittyy sen todelliseksi haastajaksi. Twitter-tilini perustin vuonna 2012, Mastodoniin liityin 10 vuotta myöhemmin, viime syksynä.

Seuraava Tilastokeskuksen taulukko kuvaa eri alustojen käyttöä Suomessa koko väestön osalta vuosina 2020-2021. [25]

Taulukko 2. Sosiaalisen median eri palveluita käyttävien osuus 2020-2021. Tilastokeskus.

Omaa tapaani käyttää sosiaalista mediaa kuvaa se, että itselläni on käyttäjätunnukset kaikille noille alustoille. Aktiivisuuteni eri kanavilla vaihtelee. TikTok-sovellus on erillisessä puhelimessani. Irroitin sen myös kotini WiFi-verkosta, kun paljastui, miten se vakoilee ja seuraa kaikkea mahdollista, mitä se puhelimestani löysi.

USA:ssa on oltu jo jonkin aikaa huolestuneita TikTokin kiinalaisyhteyksistä. Sen käyttö on kuitenkin kasvussa myös siellä.[26]

Suosituimmat yhteisöpalvelut USA:ssa 2023:

Kuva 7. Sosiaalisen median trendit USA:ssa

1.YouTube

2.Facebook

3.Instagram

4.TikTok

5.Snapchat

6.Twitter

Kuva 17. Sosiaalisen median trendit USA:ssa

Taulukko 3. Sosiaalista mediaa seuraamattomat ikäluokittain. Tilastokeskus.

Suomessa on yhä lähinnä varttuneempaa väestöä, jotka eivät koe tarvitsevansa sosiaalista mediaa ja jopa vierastavat sitä. Monet heistä saattavat silti olla hyvinkin aktiivisia lehtien ja kirjojen lukijoita, television katsojia tai vaikkapa järjestöihmisiä. Älylaitteet voivat olla niihin tottumattomalle haaste. Myös ikääntymiseen liittyvä motoriikan, näön ja kuulon heikentyminen voi vähentää tietokoneen ja kännykän käyttöä.

Taulukko 4. Sosiaalisen median seuraaminen jatkuvasti. Tilastokeskus.

Taulukko 5. Sosiaalisen median seuraaminen jatkuvasti. Tilastokeskus.

Omassa puhelimessanikin on ruutuaikaa mittaava ja ajankäyttöä vertaileva sovellus. Vaikka se on vain suuntaa antava, se on myös jossain määrin hyödyllinen.

Seuraavat taulukot havainnollistavat eri ikäryhmien käyttämää ruutuaikaa.

Jaottelu vasemmalta oikealle: Alfa-, Z-, Y-, X- ja boomer-sukupolvet.

Toinen vasemmalta, Z-sukupolvi, käyttää haastattelututkimusten perusteella 74% ajasta netissä ja katsoo puhelintaan keskimäärin 30 kertaa tunnissa.

Taulukko 5. Keskimääräinen ruutuaika sukupuolen mukaan. Tilastokeskus.

Taulukko 4. Keskimääräinen ruutuaika sukupuolen mukaan. Tilastokeskus.

Vain nuorten ja nuorten aikuisten ryhmässä tytöt käyttävät poikia enemmän ruutuaikaa. Viettävätkö pojat ruudun ääressä enemmän aikaa pelien merkeissä? Myös yli 65-vuotiaitten ikäryhmässä miehet ovat naisia aktiivisempia.

Taulukko 6. Ruutuajan painottuminen iltamyöhään. Tilastokeskus.

Ruutuaika painottuu iltamyöhäiseen. Olen huomannut tämän haasteena myös itselleni. Myöhäinen ruudun tuijottaminen voi heikentää unen laatua ja lyhentää kestoa etenkin, jos seuraavana on työ- tai koulupäivä.[27]

Taulukko 7. Ruutuajan voimakas kasvu viime vuosikymmeninä. Tilastokeskus.

Viime vuosikymmenten aikana tapahtunut ruutuajan kasvu näkyy tässä voimakkaana.

Lähteet:

1. Pikku-Marjan eläinkirja. https://www.storytel.com/fi/fi/books/pikku-marjan-eläinkirja-916278?appRedirect=true [viitattu 14.4.2023]

2.YLE Lastenohjelmien historiaa. Saatavissa: https://vintti.yle.fi/yle.fi/lastenjuhlat/iso_historiaa.html [viitattu 14.4.2023]

3.Musta ori, vuosien 1955–1960 televisiosarja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_ori_(vuosien_1955%E2%80%931960_televisiosarja)[viitattu 14.4.2023]

4. Rin Tin Tin. Saatavissa:https://fi.wikipedia.org/wiki/Rin_Tin_Tin [viitattu 14.4.2023]

5.Lassie.Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lassie [viitattu 14.4.2023]

6.Presidentti John F. Kennedyn salamurha.Saatavissa:https://fi.wikipedia.org/wiki/John_F._Kennedyn_salamurha [viitattu 14.4.2023]

7.Batman – Lepakkomies televisiosarja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Batman_%E2%80%93_Lepakkomies_(televisiosarja) [viitattu 14.4.2023]

8.Batman - paluu. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Batman_%E2%80%93_paluu [viitattu 14.4.2023]

9.Blues Brothers (1980) - Ratings - IMBd. https://www.imdb.com/title/tt0080455/ratings/?ref_=tt_ov_rt [viitattu 09.10.2023]

10. Blues Brothers 2000 (1998) - Ratings - IMDb https://www.imdb.com/title/tt0118747/ratings/?ref_=tt_ov_rt [viitattu 09.10.2023]

11.Kodak Instamatic. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kodak_Instamatic [viitattu 15.4.2023]

12.Kasettinauhuri. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Nauhuri [viitattu 15.4.2023]

13.Reikäkortti. http://suomentietokonemuseo.fi/vanhat/fin/laite_fin.htm [viitattu 15.4.2023]

14.Amiga 500. Saatavissa:https://fi.wikipedia.org/wiki/Amiga_500 [viitattu 15.4.2023]

15.Macintosh Plus. Saatavissa:https://en.wikipedia.org/wiki/Macintosh_Plus [viitattu 15.4.2023]

16.Nokia 3310. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Nokia_3310 [viitattu 15.4.2023]

17.VHS, Video Home System. Saatavissa:https://www.kansallismuseo.fi/fi/kuukauden-esineet/2007/videonauhuri [viitattu 15.4.2023]

18.Digital Video.Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Digital_Video [viitattu 15.4.2023]

19.MiniDisc. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/MiniDisc [viitattu 15.4.2023]

20.DAT-nauha, Digital Audio Tape. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/DAT-nauha [viitattu 15.4.2023]

21.Joukkoviestinnän ja sosiaalisen median kulutusosuudet 2020.pdf Saatavissa: https://drive.google.com/file/d/1U6P3RgoYWdjQZB1Jn96Rh-Z3S0kHrIt-/view [viitattu 15.4.2023]

22. Elon Musk Twitter- profiili https://twitter.com/elonmusk?s=20 [viitattu 17.4.2023]

23. https://twitter.com/elonmusk/status/1647345410162450432?s=20 [viitattu 17.4.2023]

24.Tilastokeskus: Kulttuuri, media ja ajankäyttö.Saatavissa: https://stat.fi/aihe/kulttuuri-media-ja-ajankaytto [viitattu 15.4.2023]

25. Mastodon. Saatavissa:https://joinmastodon.org/fi [viitattu 15.4.2023]

26. Fediverse. https://fediverse.party/en/fediverse/[viitattu 15.4.2023]

27.Eeva-Liisa Kauranen Anne-Mari Wahlberg. Yhdeksäsluokkalaisten käsitys hyvästä unesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.Metropolia Ammattikorkeakoulu Terveydenhoitaja (AMK) SXQ19K2 Opinnäytetyö 17.4.2020

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/336566/Kauranen_Eeva-Liisa_Wahlberg_Anne-Mari.pdf?sequence=2&isAllowed=y

[viitattu 09.10.2023]

Päivin matka mediakasvatukseen

sunnuntai 7. toukokuuta 2023

Mediakasvatuksen toimijoita: Faktabaari ja Mediakasvatusseura

FAKTABAARI

https://faktabaari.fi/edu/informaatiolukutaito-opas-opettajille-ja-oppilaille/

Miksi Mediakasvatusseura pitäisi jalkauttaa kouluihin?

Mediakasvatuksen toimijat yhteistyössä

maanantai 1. toukokuuta 2023

Neljä mediataitoa, jotka jokaisen pitäisi osata

Mediataitojen oppimispolku kestää kehdosta hautaan.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2023

Diginatiivimyytti - syntyvätkö nykylapset kännykkä kourassa?

Virtuaalitodellisuus -

diginatiivit vs. digi"mamut"

Saavutettavuuden ongelma

Kaupalliset toimijat

Eriarvoistuminen

Osallistava mediakasvatus

Ihmisen ja koneen suhde

Koukuttava algoritmi

Yksityiset kuplat

Sananvapaus

Kriittinen teknologia

Yksityisyys

Koulutusvienti

perjantai 14. huhtikuuta 2023

Suhteita ja mediasuhteita

1. Lapsuuteni mediasuhde

2. Nuoruuteni mediasuhde, ensimmäiset vempeleet ja vekottimet

3. Murkkupesän kansantaiteilijan mediasuhde

4. Rokkimummon mediasuhde verrattuna ikätovereihin ja muuhun väestöön

Digitaaliset kuilut vaikuttavat nuorten elämään ja yhteiskuntaan

Tunnisteet